"Katse ilkeätä! No, kyllä semmoinen asia ei mahtanut hyvälle tuntua."
"Ka, pahallehan se tuntui, vaan minkäpä sille teki enää!"
"No, on teillä vastuksia ollut paljon metsän pedon vuoksi."
Samalla käskee emäntä vieraitaan ruu'alle, kun Elsa ja Eeva olivat saaneet pöydän katetuksi.
"Onhan mahtanut nälkä tulla pitkän taipaleen takaa", sanoo hän.
"Ruvetkaahan ruu'alle!"
Vieraat kiittelevät ja istahtavat sitten kaikki pöydän ympärille ja rupeavat syömään, mitä on pöydällä tarjona, leipää, voita, viiliä ja muikkuja. Mutta Iikka ei anna keskustelun Jannen kanssa pitkäksi aikaa keskeytyä, vaan sanoo syödessään Jannelle, vastaten tämän puheeseen:
"Näkyyhän niitä olevan vastuksia ehtimiseen ja milloinkapa ne loppunevatkaan! — Mitä taas tulee siihen, ett'ei metsän kuningas ole kaatunut, vaikka sitä olemme ampuneet, niin enpä luule syyn siihen olevan muun kuin sen, että meidän pyssyissämme on vika."
"Mikä vika?" kysyy Peltolainen.
"No, ne ovat pilatut."
"Pilatut! Niin on vähin puhuttu. — Mutta mitenkä sinä niin uskot?"