"Vissiinkin on minun pyssyni pilattu, koskapahan ei tehonnut, vaikka minä mörköä läpi ruumiista ammuin."
"Mitä joutavia! Kyll' on ampujassa vika ollut, eikä pyssyssä."
"Eikö mitä! Minä ammuin ihan tarkkaan, kerrassaan läpi sydämmen."
"No, sittenhän olisi peto paikalla kaatunut."
"Niinhän olisi luullut. Mutta tottapa se pyssy oli pilattu, kosk'ei kaatunut."
"Oli se kummaa", puuttuu Lauri sanomaan, "ett'ei peto kaatunut, vaikka isä sitä ampui ja siihen kyllä kävi, koska siitä verta vähän vuoti."
"No, siihen on sattunut hyvin huonosti käymään", vakuuttaa Janne. "Ja sen vuoksi se ei paljon vioittunut, vaan pääsi pakoon pujahtamaan."
"Mitenhän lienee!" epäilee Iikka, "vaan pilattuna kai minä olen pitänyt pyssyni."
"Ei se ole pilattu; älä uskokaan! Vaan ammunnassa se vika on ollut tai on pyssy jotenkin ollut vikanainen."
"Eipähän. Koetinpahan minä sillä ennen ampua kuin vahtaamaan läksin, ja menipähän silloin luoti jotenkin paksun seinän läpi."