Lähtevät pirttiin Kalle, Lauri ja Elsa. Ja sielläpä saavat iloista elämää nähdä. Siellä on ihmisiä koolla paljon, juhlavaatteissaan kaikki. On vanhaa ja nuorta väkeä sekaluttain, ukkoja ja akkoja, miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä. Niiden kesken tietenkin on liikettä ja hyörinää, puhetta ja pakinaa, naurua ja leikkiä. Pirtin peräpuolella ison pintapöydän ääressä, johon on ruokia ja juomia ladottu, istuu kaksi kylän kesken hyvin tunnettua miestä, toinen peräpenkillä pöydän takana, toinen sivupenkillä pöydän pään kohdalla. Edellinen on Korpimäen Aaro, joka on jo vanhanpuoleinen ja arvokkaan näköinen mies ja joka monessa tilaisuudessa oli saanut puhemiehenä olla. Jälkimäinen on Koivulan Kustu, kylän paras pelimanni.
Kustu paraikaa laskettelee iloista peliä ja monta nuorta paria tanssii hänen pelinsä mukaan ympäri lattiaa, sill'aikaa kun isoin osa väkeä tiheissä parvissa toinen toisensa vieressä seisoo tai istuu ympärillä. Tanssivilla näyttää hyvin lysti olevan; jotkut ovat oikein palavissaan paljosta tanssimisesta. Näkyy silloin poikain joukossa iloisia jos vakaisiakin luonteiltaan; tyttöin joukossa punaposkisia, hymyhuulisia, somia ja kauniita, jospa semmoisiakin, jotka ovat jääneet kauneuden lahjaa vaille, jospa semmoisiakin, jotka eivät suutaan hymyyn vedä, vaan ovat muuten tyytyväisten ja onnellisten näköiset.
Se pari, jota tällä kertaa enimmät silmät katselevat ja johon Kallen silmäin katse ensiksi sattuu, on Kalliovaaran Heikki ja Mäntyvaaran Kaisu. Iloisena, hikipäissään, sukkelasti ja keveästi liikkuen Heikki viepi Kaisua, joka hilpeänä, punaposkisena ja onnellisena hänen sivullaan hymyilee ja liikkuu yhä keveämmästi kuin Heikki. Kalle tanssivien joukkoon tullessaan luopi hymyilevän katseen Kaisuun sekä valitsee heti itselleen kumppaniksi Honkavaaran Liisan, joka mielellään vastaanottaa tarjouksen ja niin lähtevät hekin toisten tanssivien muassa kiitämään. Nuorelle Elsallekin tekee eräs nuori mies, Viitavaaran Yrjö, tarjouksen. Niin hyörii nyt Peltolan pirtin lattialla kolme paria, jotka epäilemättä ovat somimmat ja kauniimmat kaikista.
Mutta hyvin kauan eivät kuitenkaan parit pysy vaihtumatta, ja vaihtojen välillä on silloin monella tilaisuus levähtää sill'aikaa kuin toiset tanssivat, vaikka kyllä moni yhden kumppanin menetettyään joutuu heti toisen kanssa tanssimaan. Niinpä Heikki monet kerrat Kaisua lattian ympäri kiidätettyään ja viimein laskettuaan hänen väkijoukkoon, tekee heti pienen kumarruksen Liisalle, jonka Kalle juur'ikään oli päästänyt, ja lähtee hänen kanssaan liikkeelle, vaikka molemmat olivat aivan palavissaan äsköisestä, ja Heikillä hikihelmiä otsalta tippuu. Kalle taas, vähän aikaa levähdettyään, valitsee Kaisun kumppanikseen, ja onnellisesti hymyillen nämä toisiansa rakastavaiset silloin tanssikehän ympäri kiitävät.
Kun pelimanni vähäksi aikaa heittää soittonsa ja laskee viulun kädestään ja tanssikin siis hetkeksi sen johdosta taukoo, silloin Aaro täyttää hänelle viinapikarin, sanoen: "He otahan tuosta! Kyllä semmoinen soitto jo ryypynkin kannattaa."
Kustu tyhjentää paikalla pikarinsa, arvellen: "Menee se vielä toinenkin."
"He, ota, tästä saat!" sanoo Aaro, täyttäen hänelle uudestaan.
Sitten nousee Aaro seisaalleen ja puhuu koossa olevalle kansalle, etenkin miehille:
"Kuulkaahan, hyvät ihmiset! Minulla olisi jotakin sanottavaa!"
Sill'aikaa selittää muu'an isäntämies toiselle: "Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että näin pian pääsisin tänne Peltolaan Kallen häihin. Minä varmasti luulin, että ennen se Kalliovaaran Heikki kerkeää häänsä pitää kuin Kalle."