"Ka, niinhän minäkin ensin luulin", myöntää puhuteltu. "Vaan eipä se Kaisu Heikkiin taipunutkaan… Mutta kuunnellaanpa nyt, mitä puhemiehellä on sanomista!"
Aaro jatkaa: "Te tiedätte kaikki, mikä merkitys tällä päivällä on. Te tiedätte kaikki, että tämän talon isännän vanhin poika ja tulevainen isäntä talossa sekä Mäntyvaaran Kaisu ovat tänään laillisesti tulleet avioliittoon vihityiksi, ovat tehneet toisillensa pyhät aviolupauksensa. Minun ei tarvitse teille muistuttaa heidän avujaan ja hyviä puoliaan. Te tiedätte sanomattanikin heidän kunnollisuutensa ja hyvän luonnonlaatunsa niin hyvin sulhasen kuin morsiammen. Muun hyvän ohessa on Kalle siitä tunnettu, että hän tässä syksyllä ihan itsekseen otti hengen metsän kuninkaalta. Sehän teko jo osoittaa miehessä olevan rohkeutta ja kelvollisuutta. Kaisu taas on tyttö semmoinen, ett'ei hänen veroistaan monta ole. Hän on tunnettu iloiseksi ja lempeäksi luonteeltaan, näppäräksi toimissaan, ahkeraksi ja huolelliseksi töissään; hänestä epäilemättä tulee hyvä vaimo ja kunnollinen emäntä. Mutta minä tahdon teille vanhemmille ja kokeneemmille muistuttaa mieleen nuoruutenne aikoja, jolloin te, nuori ja kaunis kumppani sivullanne, rupesitte omaa pesää itsellenne rakentamaan. Silloin talouden perustaminen olisi ollut vaikea monelle teistä ilman hyväin ihmisten apua. Minä tahdon siis muistuttaa teitä, että samalla lailla kuin hyvät kumppanit ennen teitä muistivat, te samalla lailla muistaisitte näitä vasta-alkavia, jotka aikovat tähän taloksi ruveta!"
"Se on oikein!" huudahtaa Koivulan isäntä, lähestyessään puhemiestä ja hänen haltuunsa muutaman rahan antaen. "Tässä on, mitä minulta liikenee."
"Sillä keinoin", sanoo puhemies, tarjoten ryypyn Koivulaisille. "Ota tästä."
Sitten sanoo puhemies väkijoukolle, pantuaan saamansa rahan pöydälle peitteen alle: "Kuulkaahan hyvät ihmiset. Tässä on kunnon mies. Hän pani tänne ison rahasumman."
Samalla lähestyy Aaroa Heikki, antaen hänelle hopearahan, kuitenkin niin ett'eivät toiset sitä näe, ja sanoo: "Tuossa on minunkin osaltani!"
Puhemies pistää äkkiä rahan sinne, mihin äskenkin, ja antaa sitten
Heikille viinaryypyn, sanoen: "He, otahan tästä!"
Heikki juodessaan lasinsa tyhjäksi, sanoo: "Minä tyhjennän pikarini, onneksi nuorelle parikunnalle."
"Sinä olit hyvä mies", sanoo puhemies ja täyttää uudestaan Heikin lasin. "Sinun pitää vielä toinenkin ryyppy saada. He, otahan tästä lisää!"
Sitten puhuu hän kovalla äänellä väkijoukolle: "Kuulkaahan! Tämä vasta oli hyvä antamaan. Tänne pani hän hyvän rahan. Tehkääpä muutkin samoin!"