"Eipä tiedä, mitä teille matkalla saattaisi tapahtua", puuttuu keskusteluun Anni.
"Mitäpä sitä tapahtuisi!" vastaa tyyneesti Antti. "Eipä niitä hukkumisiakaan ole äskeen kuulunut."
"Tuskinpa kuitenkaan kuluu yhtään kesää niin ett'ei aina joku tervavene kaatuisi ja särkyisi."
"Saattaahan niitä kyllä onnettomuuksia joskus tapahtua Oulumatkalla, vaan ne ovat kuitenkin niin harvinaisia tervojen soutajain lukuun nähden, että niitten tähden ei kyllä tarvitse mitään pelätä."
"Ei kannata tyhjää pelätä", arvelee isäntäkin. "Ei tapahdu kuitenkaan mikään, mikä ei ole sallittu."
Kun vielä yhtä ja toista puhellaan, joutuvat viimein Oulumiehet lähtemään. Rantaan saatettuina he astuvat veneeseen, nostavat purjeen ja kun vene on työnnetty vesille, niin Antti asettuu perään ja rupeaa viilettäjäksi, ja niin lähtee vene, varalaitoja myöten uppeessa, myötätuulta mennä vilistämään; vaan saattoväki, vähän aikaa lähtöä katseltuaan, palaa Mäntyvaaraan, jossa lapset ovat ikävissään äitejään odotelleet.
IV.
Kulkutauti on jo jonkun ajan raivonnut seurakunnassa ja temmannut, elävien joukosta erittäinkin lapsia paljon; ja yhä vaan on rokko liikkeessä. Keskellä kesän ihanuutta liikkuu rutto talosta taloon, liikkuu nopeasti ja saapi valtaansa missä yhden missä useamman lapsen. Moni pienokainen paraimmassa terveydessään ja kesken iloisuutensa joutuu äkkiarvaamatta taudin omaksi ja sortuu sitten tuonen tuville. Harvat niistä, jotka sairastuvat rokkoon, nousevat terveinä vuoteiltaan; sillä vaikka rokkotautinen ei useinkaan tunne hyvin suuria kipuja, niin tauti kuitenkin turmelee ja mädättää hänen. Minne rokko kerran tulee, siellä se harvoin tyytyy yhteen uhriin; se tarttuu nopiasti ja saattaa yhdestä talosta hävittää yhden, toisesta kaksi lasta ja välistä se jostain asunnosta kaikki pienokaiset hautaan syöksee.
Vaikka tauti tekee suuria hävityksiä, niin eivät ihmiset missään ole levottomia ja pelonalaisia; ei kuulu valituksia, ei nurkumisia. Sehän on Jumalan siunaus, kun lapset pääsevät pois maallisesta elämästä, ja sallimuksestahan kaikki tapahtuu.
Mäntyvaarassa eletään hyvin tyyneesti ja levollisesti, vaikka sinne tuon tuostakin kulkee sanoja, että rokko leviää leviämistään talosta taloon ja viepi ehtimiseen lapsia manalle. Ei ole isäntä säikähdyksissä Peltolaisen varoituksista, että rokko muka vissiinkin tulisi Mäntyvaaraan; hän ajattelee vaan, ettei se tule, kun ei lie sallittu, vaan jos se tulee, niin eihän sen tuloa voida estää, se kun on silloin niin sallittu.