Kun jo Kuusivaarassa rokkotautinen on kuollut, ja Mäntyvaarassa ovat kaikki vielä terveitä, niin näyttää jo siltä, että Mäntyvaaralaiset pääsevät kokonaan näkemästä pahan vieraan. Lapset ovat terveet ja iloiset, eivätkä vanhemmat aavista mitään pahaa. Ainoastaan Kaisu muistelee joskus Peltolaisen puheita ja ajatellessaan, että rokko on hilseessä, että ei ole ryhdytty mihinkään puhdistustöihin, että asuinpaikat ovat useinkin törkyä täynnä, että lapset kulkevat likaisissa vaatteissa, puhkeaa hän sanomaan: "Me saatamme kyllä pian rokon vieraaksi saada."
Silloin Tiina säpsähtää ja huudahtaa: "Jumala varjelkoon!"
"No, eihän nyt mitään hätää ole", lausuu isäntä tyyneesti. "Ei tarvitse rokkoa peljätä; ei se tule, jos ei ole sallittu."
"Eipä tiedä", vastaa Kaisu. "Hyvinkin helposti saattaa rokko tänne levetä, varsinkin kun pikku Antti ja Elsa eivät ole rokotetut."
"No, rokottamisesta ei ole paljon taikaa. Ei se voi estää tapahtumasta sitä, mikä on sallittu tapahtuvan."
"No, niinpä kuitenkin moni on nähnyt, ett'ei pysty rokko niin helposti rokotettuihin kuin rokottamattomiin."
"Eivätpä ne rokottajat aina otettavissa ole, jos auttaisikin heidän keinonsa. Vaan se on mitenkä sattuu. Saattavat ne rokotetutkin rokkoon kuolla."
"No, eihän rokottaminenkaan aina ole kylläksi. Näin kulkutaudin aikana olisi hyvä puhtaus kaikessa."
"Onpa täällä kaikki tarpeeksi puhdasta."
"Eipä ole puhtaus vaatetuksessa kehuttava."