"Mistäpä niitä aina puhtaita vaatteita piisaisi muuttaa!"
"Piisaapahan Peltolassakin", väittää yhä Kaisu. "Siellä aina pidetään kaikki puhtaana muulloinkin kun kulkutaudin aikana."
"Sepä onkin rikkaampi talo Peltola", väittää isäntä. "Meidän ei kyllä kannata paremmasti elää kuin ennenkään."
"Eihän sitä paremmasti kuitenkaan tarvitseisi elää, jos kohta varovaisempia oltaisiin. Puhtaus on hyvä rokon vastustaja."
"Eipä voi taudille kukaan rajaa panna, muu kuin Jumala. Se tulee milloin vaan on sallittu."
Näin ovat isäntä ja Kaisu usein sanavaihtelussa toistensa kanssa, ja Kaisu on siinä luulossa vaan, että rutto ennen pitkää ilmestyy Mäntyvaaraan, mutta isäntä ei pelkää tautia; hän vaan on vakuutuksissaan horjumaton ja tyynimielinen, eikä muukaan talon väki anna säikytellä itseään.
Vihdoin raivaa tauti tiensä Mäntyvaaraan. Antin nuorin lapsi Antti sairastuu kuumeeseen ja pian sen jälkeen myös Laurin tytär Elsa, ja ennen pitkää on rokko heissä täyden vallan saanut.
"Tulipahan rokko taloon", sanoo Kaisu, kun Mäntyvaaralaiset muut paitsi Oulumiehet, sattuvat olemaan ko'ossa pirtissä, missä rokkotautisetkin vuoteen omina makaavat.
"Se oli niin sallittu", vastaa tyyneesti isäntä.
"Niin, se on sallittu", arvelee myös Tiina, katsellessaan sairasta lastaan.