"Se on kyllä tosi", myöntää Kaisu. "Pianhan se kulkutauti leviää talosta taloon, ja rokottamattomathan ne olivatkin Antti ja Elsa. Mutta vaatisihan kuitenkin varovaisuus, että ruttotautiset pantaisiin erilleen. Ilmahan tuosta rokosta pilaupi."
"Antaa olla Antin ja Elsan paikoillaan" — sanoo Tiina. "Mikäpä niitä vuoteita enää rupeaa muuttamaan!"
"Se nyt ei iso asia olisi", sanoo Kaisu. "Ja uusien, puhtaitten vuoteiden tarpeessa ne jo olisivatkin nuo sairaat."
"Se nyt ei hyödytä niille puhtaita vuoteita laittaa", väittää Anni — "tai yleensä puhtaita vaatteita muuttaa; likauvathan ne kuitenkin. Ja mistäpä ne puhtaat aina otettaisiin?"
"No, saapihan niitä nyt sen verran", arvelee Kaisu. — "Jos minä olisin äitinä, niin eri lailla minä lapsiani hoitaisin, pitäisin ne aina puhtaina, enkä kyllä rokkotautisia panisi kaikkein nähtäviksi."
"Eipä tiedä, mitenkä sitten ajattelet kun emännäksi pääset, jos nimittäin koskaan semmoiseksi pääset."
"Kyllä se emännäksi pääsee", tietää Tiina. "Kuuluuhan se Kalliovaaran
Heikki — —"
"Jopa nyt erehdyt", keskeyttää Kaisu. "En minä kenelle tahansa menekään."
"Tuolta se Kaisu odottaa Peltolasta saavansa", on Anni tietävinään.
"Vaan se on siinä, jos Kalle suostuu."
"Tai siinä, jos minä suostun", naurahtaa Kaisu. "Mutta älä sinä minusta huolehdi! Ajattele vaan lastasi! — Vaan eihän minun sanani teihin näy pystyvän. On yhtä, jos pölkylle puhun, kun teille puhun."