Sairaat lapset saavat yhä omin hoidoin maata vuoteillaan ja rokko tekee heidät päivä päivältä yhä huonommiksi; se syövyttää, mädättää heidän ruumiinsa. Mäntyvaaralaiset näkevät joka päivä rokkotautiset, vaan tauti ei näy heihin tarttuvan. Iloisina juoksentelevat pienokaiset Junnu, Anni ja Heikki milloin sisällä milloin ulkona, useinkin vaan paitasillaan, eivätkä ollenkaan ymmärrä varoa itseään sairaita lähestymästä. Vanhempi väki, isäntä varsinkin, on ikäänkuin karaistu kaikkia tautia vastaan.
* * * * *
Eräänä iltana lähes pari viikkoa Oulumiesten mentyä istuvat Mäntyvaaralaiset muut paitsi Antti ja Lauri koossa pirtissään. Sairasvuoteiden vieressä istuvat Anni ja Tiina, siellä lähellä emäntä ja Antin sekä Junnun terveet lapset penkillä ja vähän etempänä isäntä, piippu hampaissa, lavitsalla pintapöydän vieressä ja akkunan kohdalla. Kaisu istuu pienellä lavitsalla takan lähellä, ja kohentelee tulta, joka palaa koukusta riippuvan padan alla.
Paljon on jo rokko turmellut pienen Antin ihoa, kovin on muuttunut tuo ennen sievä lapsi, ja samoin on tauti jo muuttanut Elsankin, niin että äidit jo ovat menettäneet kaiken toivon heidän parantumisestaan.
"Ei tule eläjää enää Antista", sanoo Anni.
"No, ei siitä kuolema kaukana ole", lausuu emäntä.
"Se kutsutaan pian pois täältä", sanoo Tiina. "Niin on Jumalan tahto; ei voi siihen ihminen mitään. Voi kuitenkin! Kuoleman hetki on edeltäpäin määrätty jokaiselle, vaan emme tiedä siitä kukaan ennenkuin se tulee — ja silloin pitää olla valmis. — Vaan helppohan lapsen on täältä eritä ja kuolema on sille siunaukseksi. — Kyllä se minun Elsanikin kohta poiskutsutaan."
Kaisu vilkaisee välistä silmänsä sairaita kohti, vaan kääntää ne heti poispäin; niin vastenmieliseltä tuntuu niitten näkeminen, vaikka hän kyllä tuntee sääliä niitä kohtaan. Isäntä istuu lavitsalla miettiväisenä etukumarassa ja lattiaan tuijottaen, poltellen tupakkia — pitkiä lehtiä ja tuon tuostakin hampaittensa välistä tirskuttaen mustaa tupakkisylkeä lattialle.
"Kyllä nyt ei ole loppu kaukana", sanoo isäntä, sairasta Anttia siimäellen. "Saat sinä Anni jo lapsesi pois vuoteelta nostaa."
"Voi, oma lapseni!" huudahtaa Anni kyynelsilmin ja rupeaa peitteitä ja vaatteita Antin ympäriltä poisottamaan.