"Eipä käynyt hyvin", vastaa Lauri nolona. "Ei tainnut sattua, kun minä ammuin."
"No, mitenkä sinä niin huonosti ammuit? Eikö se otus tullut aivan lähelle."
"Ka, tulihan se kyllä. Mutta miten lie niin huonosti käynyt; minulla ei ruvennut pyssy vakaantumaan käsissä."
"Pelottiko sinua?"
"Eipä kovin pelottanut, vaan ne kädet minulla niin vapisivat, niin se tunnusti oudolta metsää ampua, jott'en saanut pyssyä vakaantumaan, vaikka kuinka koetin, ja melkeinpä vahingossa minulla pyssy laukesikin."
"Kyllä taisi pelko vaivata. Mutta mitä sinä rupesit kiljumaan?"
"No, minä kun ajattelin, että jos ei satukaan käymään, niin pääsi minulta semmoinen huuto tulemaan."
"No, jopa tämä nyt oli! Meni hyvä saalis käsistä."
"Kyllähän tämä on paha asia. Mutta eihän sille enää voi mitään."
"Eihän sille enää voi mitään. Tottapa se niin oli sallittu. Mutta kyllä nyt metsä saattaa olla kauan haaskalle tulematta."