Aamulla heidän noustessaan tulevat miehet kotia yölliseltä vahtuultaan.
"No, kuinka kävi?" kysyy heti Kaisu.
"Arvaahan tuon, mitenkä on käynyt", vastaa Lauri. "Elossa on vielä metsän kuningas."
"No, eikö sitä ole näkynytkään."
"Ka, eihän se näyttäynyt."
"Jopa tuota saatettiin jo ennakolta arvata", sanoo isäntä, "että mörkö oli tulematta jäävä viime yöksi. Vaan kyllä se vielä käypi, kunhan jaksetaan monioita öitä odottaa."
"Kukapa tuon tiennee, mitä se tekee!" puuttuu puheeseen emäntä. "Se saattaa sitä ennen taas jonkun lehmän kaataa."
"No, ei tiedä mitenkä on sallittu."
"Eiköhän tuo mahtane tyytyä ennen kaatamiinsa", arvelee Lauri, "niin kauan kuin niitä piisaa."
"Kyllä se karja säilyy, kun vaan aina on joku paimenessa", vakuuttaa
Kaisu.