Piilopaikastaan oli todella metsän kuningas lähtenyt liikkeelle ja kulkenut korpien läpi, soiden yli. Nyt se lähenee haaskaa varovin askelin, astuu hiljaa ja aina väliin pysähtyy tarkataksensa, huomaako kukaan sen tuloa. Tuolta astuu se nyt kuusten välistä näkyviin, astuu varovasti ja pysähtyy joka askeleen päästä katsomaan, kuuntelemaan. Se ei ole enää kaukana raadosta. Isäntä kiihtynein mielin katselee, jott'eikö se tule vielä likemmäksi, mutta ei hän luule malttavansa odottaa niin kauan että se käypi käsiksi raatoon. Nyt se taas askeleen astuttuaan pysähtyy. Kaikki on hiljaista; ei kuulu vähintäkään ääntä.
Tuli ja leimaus! Kuuluu kova pyssyn pamaus, ja kovasti kajahtaa metsä.
Mäntyvaaran isäntä on laukaissut pyssynsä.
"No, mitenkähän nyt, armas mesikämmen —" miettii hän ja rupeaa katsomaan, kellistyykö maahan metsän kuningas.
Mutta karhu heti pyssyn lau'ettua katsahtaa ääntä kohti ja huomaa miehen. Sitä kovin suututtaa, että se on tullut häirityksi juuri kun se on ollut aikeessa käydä käsiksi makeaan ateriaan, suututtaa niin, että, kun se ei voi ampujalle mitään tehdä, se, väkevyytensä ja vihansa näytteeksi, voimakkailla käpälillään kiskasee viereltään puun kannon juurineen maasta irti ja paiskaa sen sitten voimakkaasti maata vasten, jotta koko kanto hajoaa pirstaleiksi ja pauke kaikuu kauas metsässä.
"Tyhjää siinä voimiasi näytät", arvelee isäntä, luullen karhun kohta henkensä heittävän.
Mutta eipä uuvukaan metsän vilja, ei kaadu siihen paikkaan, vaan heti, kannon käsistään paiskattuaan, se kiireimmän kautta lähtee takaisin laukkaamaan samoja jälkiä kuin oli tullutkin, laukkaa yli risujen ja mättäiden kauas kuulumattomiin.
"Voi ihmettä! Nyt kumma tuli", miettii isäntä, korvallistaan kynsien. "Tämäpä nyt — No, mikähän nyt tuli, kun ei kaatunutkaan mörkö!" Ja hän laskeupi hitaasti alas puusta.
Hän menee sille paikalle seisomaan, jossa karhu vast'ikään oli ollut, ja siinä hän katselee ja kuuntelee, jotta eikö kuulu metsän kuningasta missään; siinä hän siunaelee ja päivittelee ja kynsii päätään ja ajattelee, että ihan todellako se saalis pääsi käsistä. Niin — kyllä se nyt on mennyt.
"Voi kuitenkin! Kuinka tämä on mahdollista!" miettii hän pahoillaan ja huutaa Lauria.