"Tokkopahan lie sydämmeen käynyt! Sittenhän olisi peto tähän paikkaan kaatunut."
"Ka, niinhän minäkin luulin ampuessani, jotta kyllä se nyt tähän paikkaan kaatuu. Mutta älähän! Hyvin kummiini menin, kun se lähti täältä pois laukkaamaan. Siihen ei minun pyssyni tehonnut; ja minä alan luulla, että kunhan ei liene minun pyssyni pilattu."
"Pilattuko!"
"No, niinpä minusta tunnustaa, että pilattu se mahtaa olla, koskapahan ei tappanut."
"Mikäpä sen olisi pilannut?"
"Ka, Kuuselainen sen on mahtanut pilata."
"Mitenhän lienee! Mutta emmehän vielä tiedä, onko mörkö kaatunut vai ei. Entäpä jos ei luoti sattunutkaan ihan sydämmeen."
"Kylläpä sen piti sattua."
"Mikäpä sen niin tarkkaan tietää! On saattanut sattua semmoiseen paikkaan, ett'ei ole heti tehonnut, vaan on se kuitenkin saattanut jälestäpäin vaikuttaa, ja olisihan mahdollista, että metsän kuningas jossain mättään kolossa kuolleena maata mätköttää."
"Eipä mahtane kuolleena olla minun luullakseni. Semmoiseltapa sen lähtö näytti, että ihan terveenä se oli."