"On siihen kuitenkin vika tullut, koskapahan on verta vuotanut. Saamme tulla aamulla vielä katsomaan, jotta eikö sattuisi sitä löytymään missään."
"Ka saisihan tuota tulla. Jos siltä on verta muualle vuotanut kuin tähän, niin sittenhän tuota voitaisiin sen jälille päästä. Mutta jos vaan minun pyssyni on pilattu, niinkuin pelkään, niin kyllä silloin on turha vaiva hakea. Mutta olkoonpa miten tahansa, niin niinhän kuitenkin on tapahtunut kuin on sallittu."
"Ka niin. Eihän se tämä asia enää muutu. Mutta eipä tässä vielä varmuudella tiedetä, kuinka on käynytkään. Sittenpähän huomenna nähdään."
Vihdoin keskustelunsa lopetettuaan lähtevät vahtaajat kotiapäin astumaan, kun kuitenkin pitävät varmana, ett'ei metsä sinä yönä enää haaskoille tule. Ja kotia tultuaan he heti käyvät levolle, kerran taas yönsä rauhassa nukkumaan monien valvomisien perästä.
XI.
Seuraavana päivänä Mäntyvaaran miehet, kerrottuaan koko talon väelle, kuinka vahtuu ja ammunta oli huonosti onnistunut, käyvät vielä metsässä katsomassa, eikö sattuisi karhu jostain löytymään. Mutta verijälkiä näkyy ainoastaan siinä paikassa, jossa karhu oli seisonut isännän sitä ampuessa ja monioita vähempiä jälkiä siitä pikkusen matkaa sitä suuntaa kohti, minne karhu oli kadonnut, vaan sittenpä ne jäljet loppuvatkin, katoavat kerrassaan, eikä metsän kuningasta löydetä mistään, ei elävänä eikä kuolleena; ja tyhjin toimin täytyy miesten kotia palata, kun eivät kuitenkaan voi osata karhun olopaikalle.
Nyt on isäntä yhä enemmän vakuutettu siinä luulossa, että hänen pyssynsä on pilattu eli lumottu, eikä se siis voi tehota, vaikka kuinka hyvään paikkaan sattuisi käymään. Sen vuoksi hän jo on kyllästynyt koko vahtuuhommaan ja miettii, että toinen tuuma on keksittävä metsän kuninkaan tappamiseksi. Senkin vuoksi on joku muutos tarpeen, koska kovin paljon aikaa menee kahdessa eri paikassa joka yö vahtia pitää. Siinähän menee kahdelta mieheltä aika melkein kokonaan, niin että peltotyöt hyvin huonosti edistyvät. Mutta mikähän tuuma se keksittäisiin? Kun vaan olisi hyvä karhukoira, niin sittenhän ei olisi muuta ajattelemista kuin heti ruveta karhua metsästämään. Vaan mistäpä se semmoinen koira saadaan!
Mietteissään istuu isäntä penkillä akkunan kohdalla, polttaen pitkiä lehtiä. Vasta on hän, samoin kuin muu talonväki, einepöydän äärestä noussut, mutta Tiina on kuitenkin aamusta asti karjan paimenena metsää kierrellyt.
"Minä tässä ajattelen", sanoo isäntä, hetken äänettömyyden kuluttua, kun Mäntyvaaran väestä kaikki muut paitsi Tiina istuvat koolla pirtissä, pitäen loma-aikaa, ennenkuin leikkuutyöhön lähtevät. "Minä ajattelen, että kyllä jo heitän sikseen kaikki yövahtuut minun osaltani."
"No, joko rupeaa kyllästyttämään?" kysyy Kaisu.