"Eipä paljon muutenkaan. Ei se teho kuitenkaan minun pyssyni."
"Vai ei teho. Niinkö siis todella luulette, että se on pilattu?"
"No, niinpä uskon. Olisihan se muuten tappanut, kun viime yönä metsän kuningasta ammuin, ell'ei se olisi ollut pilattu."
"Mitenpä se olisi tappanut, kun ei sattunut hyvään paikkaan!"
"Sattunut! Ihan vissiin sattui, vaan eihän se tappanut, kun pyssyssä oli vika. — Mutta minä rupean tässä toista tuumaa miettimään."
"Mikähän sinulla nyt on mielessä?" huudahtaa emäntä.
"Mitenkähän olisi loukas laittaa!"
"Loukas!" puuttuu puheeseen Lauri. "Eihän se aivan hullu tuuma ole."
"Pistipä isällä hyvä ajatus päähän!" naurahtaa Kaisu. "Metsän petoa ruvetaan pyytämään samalla lailla kuin hiirtä ansalla. Mutta eiköhän mörkö paremmin osaa itseään varoa kuin hiiri!"
"Kyllä se sekin joskus saattaa erehtyä, vaikka sillä on miehen mieli", vastaa isäntä. "Ja erehtyyhän se ihminenkin. — Tietävätpähän vanhat ihmiset mainita semmoisista tapauksista, että metsän kuningas on loukkaassa surmansa saanut. Muistanpa minäkin, että minun lapsena ollessani täällä kotonani — juuri tässä talossa — vietettiin mesikämmenen peijaita, ja se oli loukkaassa kuollut."