— Ei aavistuksesi johdu muusta kuin tilapäisestä hermojärkytyksestä. Laivan nimi on "Titanic". Se lähtee vasta ensimäiselle matkalleen. Se ei voi hukkua. Asiantuntijat vakuuttavat niin.
— Vai "Titanic"! Se on omituinen nimi.
— Nimi ei mitään merkitse. Päinvastoin tietää tuo nimi hyvää. Titanit olivat vanhassa kreikkalaisessa jumalaistarustossa mahtavia jumalia, Uranuksen ja Geen, se on taivaan ja maan lapsia, jotka uskalsivat taistella itse Jupiteriakin vastaan.
— Sinä, rakas Onni, olet niin viisas. Kaikki sinä tiedät ja osaat selittää. Mutta sano minulle vielä, kuinka siinä taistelussa kävi. Voittivatko ne Titanit Jupiterin vai voittiko Jupiter heidät?
Onni Laurila puri huuleensa eikä saanut sanaa suustaan. Mitä hän nyt vastaisi? Ei hän olisi odottanut tuota kysymystä Tyyneltä.
— Sano, jos tiedät, kuinka tuossa taistelussa kävi?
— Tiedät, toisti Onni. — Miksi en sitä tietäisi, armaani. Mutta jos sanon, mitä siinä suhteessa tiedän, niin sinä saat vaan tukea heikkohermoisuuden aiheuttamalle pelollesi.
— Ja mitä sinä tiedät tuosta taistelusta, josta äsken mainitsit? Sano, rakas Onnini!
— No olkoon menneeksi! Jupiter voitti titanit ja heitti heidät
Tartarokseen.
— Mikä se Tartaros sitten oli, kysyi Tyyne hätäisesti. Arvattavasti jokin kauhunpaikka.