— Se oli manala.
— Tässä tapauksessa se on merenpohja, voihkasi Tyyne.
— Älä, rakkaani, salli kiihottuneen mielikuvituksesi vaivata itseäsi, sanoi Onni, painaen Tyyneä rintaansa vasten ja suudellen häntä.
— Mutta tuon laivan nimikin todistaa onnettomuutta. Sanoit vastikään, että Jupiter voitti titanit ja heitti heidät Tartarokseen, joka on sama kuin manala.
— Mutta eihän nimi mitään merkitse, rakkaani.
— Kyllä se joskus merkitsee. Nythän aikoo tuo uusi laiva lähteä ensimäiselle matkalleen.
— Niin. Mitä sitten?
— On uhmailua, että sitä vakuutetaan uppoamattomaksi. Se on samallaista uhmailua kuin tuo titanien taistelu ylijumalaa Jupiteria vastaan.
— Mutta rakas Tyyne! Onhan meillä ennestäänkin laiva, joka kantaa melkein samaa nimeä, eikä sille ole vielä mitään vahinkoa tapahtunut.
— Mikä laiva?