— Niin näkyy, sanoi vanhus. — Me olemme tässä veneessä nyt samanarvoisia, mutta niin pian kun pääsemme laivaan, jakaudumme taas eri luokkiin. Luokkajaon määrääjänä on raha, jolla on arvonsa tuossa laivassa, koska ei se ole kärsinyt haaksirikkoa.

Pelastajalaivan nähdessään alkoivat rikkaat tulla harvapuheisiksi. Ainoastaan keskenään he puhuivat. Tuohon vanhukseen loivat he halveksumista osottavia katseita.

— Certainly, this old man is a socialist (varmaankin on tämä vanhus sosialisti) huomautti eräs ylpeännäköinen amerikkalainen rouva.

— I am a kosmopilitan (minä olen maailmankansalainen), huusi vanhus lujalla äänellä, joka kaikui kauas.

X LUKU.

Pelastus tulee.

Cunard-linjan höyrylaiva Carpathia oli matkalla Newyorkista Eurooppaan. Sen hytit ja salongit olivat täynnä varakkaita amerikkalaisia, jotka aikoivat matkustaa Välimeren maihin kevättä viettämään. Välimeren maissa on ikuinen kesä ja terveellinen ilmanala. Sinne matkustelevat rikkaat amerikkalaiset yhtä hyvin kuin eurooppalaisetkin. Nuo maat ovat kovin tylyjä rahattomille, mutta kultakukkaron kantajille avaavat ne aarteensa, ottaen heidät tervetulleina vastaan. Esimerkiksi Italia on Euroopan kurjimpia maita niille, jotka eivät ole osanneet haalia kokoon suuria summia muitten ansiosta, mutta se hymyilee niille, jotka ovat tehneet omistamishalun elämänsä ainoaksi, pyhäksi päämääräksi.

Kello oli lähes 1/2 12 yöllä. Useimmat matkustajat olivat menneet yölevolle. Ei tässä laivassa ollut niitä, jotka olisivat murheella muistelleet kotia jääneitä omaisiaan, mitkä kärsivät puutetta.

Ainoastaan laivan päällikkökunta oli valveella. Nuori sähköttäjä istui marconihytissä työnsä ääressä. Hänellä oli kuulokypäri päässä ja oli juuri lopettamaisillaan työnsä siltä päivältä. Hänellä oli ollut täysi työ kaikenmoisten jäähyväis- ja tervehdyssähkösanomien lähettämisessä juoksevien toimiensa ohella. "Carpathia" oli ollut sähkösanomavaihdossa monen laivan kanssa. Tiedot, joita oli lähetetty sinne tänne, olivat melkein lukemattomat.

Nuori sähköttäjä oli juuri ottamaisillaan kypärin päästään mennäkseen nauttimaan muutaman tunnin lepoa, kun vielä tuli sähkösanoma. Häneltä pääsi kirous, sillä hän tunsi olevansa rutiväsynyt päivän raskaasta työstä. Pitikö hänen raataa ihan orjan tavalla? Vaatiko yhtiö, että hänen piti kuolla liiallisesta ponnistuksesta? Pitikö hänen istua työnsä ääressä koko yö?