Pian oli "Carpathia" suurimmassa vauhdissaan. Koneet työskentelivät vimmatusti. Suuria savupatsaita tulvi savutorvista. Suuri laivanrunko vapisi ja värisi, sillä vauhti oli kovempi kuin milloinkaan ennen. Matkustajat heräsivät, tulivat levottomiksi ja nousivat vuoteistaan. He menivät käytäviin saadakseen tietää, mitä oli tekeillä.
— Ei mitään merkillistä ole tapahtunut, vastasivat vartijoina olevat toimennusmiehet. Kapteeni koettelee vaan potkureita. Sellaisia koetuksia tehdään aina tällaisilla matkoilla.
— Se ei voi olla mahdollista, sanoi eräs herra. — Jos potkureita koeteltaisiin, tehtäisiin se työ päivällä. Jotakin muuta on tekeillä.
— Samaa minäkin ajattelen, vastasi toinen herra. — Potkurien koettelupuhe on paljas veruke, jolla matkustajia koetetaan tyynnyttää. Minä olen tehnyt niin monta pitkääkin merimatkaa enkä ole huomannut mitään potkurien kestävyyskoetta tehtävän. Sitä paitsi on tämä laiva siksi vanha, että sen potkurit on ehditty jo moneen kertaan koetella — — —
— Ja tehdä se työ päivällä, kuten jo sanoin, keskeytti edellinen puhuja.
— Mitä tämä kauhea jyry merkitsee, huusi eräs lihava, äkäisennäköinen herra, joka yöpuvussaan ryntäsi käytävälle. — Laivassa on liian kova vauhti. Olen ennenkin matkustanut "Carpathiassa", mutta tällaista hengenhädän kiirettä ei koskaan ole pidetty. Mitä nyt on tekeillä?
— Kapteeni koettelee potkurien kestävyyttä, vastattiin.
— Joutavia! Lapsi sellaisia puheita uskoo. Ajaako meitä takaa ryövärilaiva, jota koetetaan paeta?
— Herra otti kompassin esiin, katsoi siihen ja jatkoi:
— Suuntaakin on muutettu. Ei nyt olla Välimerelle menossa vaan pohjoiselle jäämerelle. Minun täytyy mennä puhuttelemaan kapteenia.