Bruce Ismay antoi tietoja varovaisesti ja tarkotusta silmälläpitäen. Lämmittäjä G.W. Beauchamp todisti, että vesi oli korkealla höyrykattilahuoneissa, kun annettiin käsky hävittää tuli kattilain alta. Hän kiipesi ylös höyrykattilahuoneesta ja meni venekannelle. Hän ei tietänyt, mihin veneeseen kuului, koska ei ollut lukenut veneluetteloja. Sitten tuli hän viimein veneeseen numero 13, jossa oli 60-70 henkeä. Veneessä ei ollut valoa, kompassia eikä elintarpeita. Todistaja ei ollut ottanut osaa mihinkään veneharjotuksiin "Titanicilla" eikä tietänyt sellaisia pidetynkään.
Perämies Hitchens oli sunnuntai-iltana tuntenut ilman kovin kylmäksi. Hän koetteli veden lämpömäärää ja se oli suuresti alentunut. Juuri ennen kello 10:tä oli hän tutkinut vauhdinmittauslaitteen. Silloin oli vauhti ollut 22 1/2 solmuväliä eli 45 meripeninkulmaa kahdessa tunnissa. Vauhtia ei ollut vähennetty yhteentörmäyksessä eikä sen kestäessä. Hän todisti, että laivoissa on venerulla, jossa on laivamiesten nimet, mutta sellaista ei hän ollut "Titanicissa" nähnyt. Itse oli hänet määrätty kangasveneeseen numero 6. Siinä oli lyhty ja vähän vettä, mutta ei mitään ruokatavaraa. Hän ei ollut nähnyt minkään muun laivan rakettimerkkiä, vaan sen sijaan valon, joka liikkui ja katosi, kun sitä kohti soudettiin. Hän oli kuullut laukauksia laivalla, mutta ei nähnyt kenenkään ampuvan.
Laivamies Lucas oli nähnyt venerullan, jonka mukaan hän kuului veneeseen numero 1. Hänen käsityksensä mukaan eivät välikannen matkustajat ehtineet pelastusveneihin ennenkuin nämä laskettiin vesille. Heillä oli kulettavana kolme korkeata porrasta kävelykannelle ja vielä kaksi venekannelle. Sitäpaitsi eivät he osanneet mennä sinne. Hädin tuskin hän itse osasi sinne mennä. Lucas otti osaa kahdeksan veneen vesillelaskemiseen. Kuri oli moitteeton. Eräästä veneestä, johon hän meni, koska naiset valittivat, ettei siinä ollut yhtään merimiestä, näki hän punaisen valon ja mastolyhdyn 8 tai 9 meripeninkulman päässä. Ensin oli veneessä 80 henkeä. Osa siirrettiin sittemmin toiseen veneeseen.
Ensimäinen lämmittäjä Barnett oli yhteentörmäyksen tapahtuessa höyrykattilahuoneessa numero 10. Komentosillalta annettiin pysähdysmerkki. Heti sen jälkeen nousi vesi höyrykattilahuoneessa keulanpuolelta, joka oli kokonaan revennyt. Barnett juoksi ensimäiseen vedenpitävään kammioon. Siinä osastossa johon hän oli tullut, ei ollut vettä. Silloin tuli toisesta huoneesta voimakas vesisuihku. Sen ovi oli kai pettänyt.
Niitten surullisten kohtausten lisäksi, joita uppoavalla laivalla tapahtui, mainittakoon tässä vielä pari. Eräs ruotsalainen mies oli paljaasta kauhusta tullut harmaapäiseksi noin puolen tunnin ajassa. Hänen vaimonsa oli joutunut mereen, vaikka hän itse oli päässyt pelastusveneeseen. Vaimo oli apua huutaen molemmin käsin tarttunut veneenlaitaan. Mies ei voinut tehdä mitään hänen pelastuksekseen. Vene oli näet niin täynnä, ettei kukaan uskaltanut tehdä pienintäkään liikettä. Kun vaimoparka oli noin puoli tuntia pitänyt kiinni veneenlaidasta, irrotti hän kätensä ja vaipui syvyyteen. Mies, joka ei voinut vaimoaan auttaa, oli kuin mielipuoli. Hän tuijotti siihen kohtaan, johon vaimo oli uponnut ja hoki:
— Se ei voi olla totta, se ei voi olla totta!
Eräs nainen, joka nähtävästi oli toisen luokan matkustajia, ja joka talutti noin 6 vuoden ikäistä poikaa, koetti päästä pelastusveneeseen. Eräs armoton laivamies huusi hänelle, osottaen lasta:
— Tuo on mies! Ette saa viedä häntä. Yksin voitte päästä.
Kyynelsilmin poistui nainen. Mutta nyt keksi äidinrakkaus keinon. Voiko kukaan syyttää äitiparkaa petoksesta? Hän meni sivupuolelle, otti saalin harteiltaan ja kääri pojan siihen. Sitten veti hän pojan hiukset otsalle ja otti tämän syliinsä. Nyt uskalsi hän astua vartijarivin läpi ja pääsi esteettä pelastusveneeseen.
Eräs toinen nainen polvistui vartioivan upseerin eteen ja rukoili, että hänen miehensä pääsisi samaan pelastusveneeseen, jossa hänelle itselleen oli luvattu sija. Tämä nainen ja hänen miehensä olivat häämatkalla. Upseeri oli juuri antamaisillaan luvan, kun muuan pelastusveneessä oleva nainen pani vastalauseen, koska hänkin oli vastanainut ja hänen miehensä oli kielletty pääsemästä veneeseen. Joko kaikki miehet saisivat seurata vaimojaan tai ei kukaan, sanoi nainen.