Nämä kohtaukset kuuli Saarela kerrottavan vasta Newyorkissa. Laivalla ei hän enempää kuin hänen toverinsakaan olleet sattuneet niitä huomaamaan, kun hälinä ja tungos oli suuri.
Kun pelastettuja laskettiin maihin Newyorkissa, koetti Saarela etsiä Alicea, mutta missään ei hän tätä nähnyt. Hän päätti olla viimeiseen asti laivalla saadakseen tietää, mihin Alice oli joutunut.
Jo oli kaikki pelastusveneet laskettu maihin, kun Saarela yhä seisoi laivaportaitten ääressä katselemassa. Samassa alkoi eräs laivan upseeri puhutella häntä.
— No, ettekö te, herra, aijo maihin mennäkään, kysyi hän. — Oletteko
"Titanicin" haaksirikosta pelastuneita.
— Kyllä, vastasi Saarela, — mutta minä etsin erästä naistuttavaani, jonka kanssa pari päivää sitten keskustelin.
— Kyllä hän tietysti on mennyt maihin samoin kuin kaikki muutkin.
Turhaa teidän on häntä enää täällä odottaa.
Raskain askelin alkoi Saarela poistua laivasta. Kadulla tuli eräs herra häntä puhuttelemaan. Hän kysyi:
— Oletteko "Titanicin" haaksirikkoisia?
— Kyllä.
— Onko teillä rahaa?