— On 50 dollaria.
— Kuinka kauas aiotte matkustaa?
— Wyomingiin.
— Mutta niin vähällä ette tule toimeen. Tästä saatte vähän apua. Herra pisti kaksi paperirahaa Saarelan käteen ja poistui kiirein askelin.
Kun Saarela katsoi rahoja, huomasi hän kummankin paperirahan 100 dollarin seteliksi. Hän oli saanut 200 dollaria ja oli nyt rikas mies.
Hän istuutui penkille miettimään, mihin menisi Alicea etsimään. Olihan tämä sanonut, että he Newyorkissa saisivat enemmän keskustella. Mutta mistä hän nyt löytäisi Alicen? Hän oli kyllä saanut tietää, että Alice asuisi Washingtonissa, mutta mitään tarkempaa osotetta ei hänellä ollut. Ei sitäpaitsi ollut luultavaa, että Alice oli heti matkustanut Washingtoniin.
Kun hän mietteissään istui penkillä, tunsi hän käden takaapäin laskeutuvan olkapäälleen.
Saarela kääntyi katsomaan ja näki toverinsa Laurilan.
— Missä sinä, hyvä veli, olit, kun en nähnyt sinua laivalta lähtevien joukossa, kysyi Saarela.
— Vieremällä oli kova kiire asioilleen. Me poistuimme melkein ensimäisinä, sillä Vieremällä oli tärkeätä asiaa kaupungille. Hän lupasi iltasella tulla hotelliin minua ja mahdollisesti sinua tapaamaan, jos löytäisin sinut.