Saarela oli levoton. Hän ei voinut kauan olla paikallaan, vaan lähti kaupungille.
— Tule takaisin viimeistään kello 6, huusi Laurila hänen poistuessaan.
— Kyllä koetan, vastasi Saarela.
Saarela soitteli moneen hotelliin ja virkistyskotiin, mutta missään ei tiedetty neiti Mc Deanista. Kovin alakuloisena hän käyskenteli katuja. Väsyneenä istuutui hän eräässä puistossa penkille. Nyt tuli sanomalehtipoika tarjoomaan iltapäivälehtiä. Saarela osti yhden "New York Heraldin" numeron. Hän alkoi katsella ilmotusosastoa. Pian sattuivat hänen silmänsä erääseen ilmotukseen, joka kuului:
— Jos herra S. huomaa nämä rivit, niin tulkoon heti tapaamaan minua.
Broadway 75, 6 kerros. Ovi 14. Alice.
Saarela pisti lehden taskuunsa ja lähti.
Kun hän astui huoneeseen, oli Alice ihan yksin.
— Tervetuloa, rakas ystäväni, sanoi Alice, tarttuen Saarelan käteen.
— Minä odotin saavani tavata teidät vielä laivalla, mutta en nähnyt teitä, sanoi Saarela.
— Minulla oli erityisiä tärkeitä asioita toimitettavana ja sentähden täytyi minun toimia kiireesti, vastasi Alice. — Mutta istukaa nyt tähän leposohvaan. Minä käsken tuoda virvokkeita.