— Kyllä. Minä matkustan juuri Washingtoniin ollakseni läsnä juhlatilaisuuksissa.
— Mikä on Alicen sulhasen nimi?
— Olkaa hyvä ja tulkaa minun kanssani Alicen puheille, koska kerran matkustatte Washingtoniin. Siellä saatte tietää.
— Te, herra, tulitte kuin Jumalan lähettämänä. Alice ottaa tietysti minut riemulla vastaan, vaikka ei hän ole tietänyt lähettää minulle kutsua. Alice on siis kihloissa ja aikoo viettää häitään. Niin, tarvitseehan hän nyt elämänkumppanin suuressa surussaan. Hänen sulhasensa on tietysti joku pankkiiri tai eurooppalainen aatelismies.
— Ei kumpaakaan, sanoi Väinö Saarela nauraen.
— Te, herra, saatatte minut uteliaaksi.
— Uteliaisuutenne tulee täydellisesti tyydytetyksi, kun tulette minun seurassani neiti Alice Mc Deanin luo.
— Kiitoksia, herra, kiitoksia! Minä uskon teitä.
XII LUKU.
Kärsimykset ja surut muuttuvat iloksi.