— Astraealla on kaksikin merkitystä, alkaa Laurila selittää. — Numero 1 on vanha roomalainen oikeudenjumalatar, joka kultaisena aikakautena laskeutui taivaasta maan päälle. Numero 2 on tähtisikermän Neitsyt. Kumpaa arvelevat neidit laivayhtiön tarkottaneen antaessaan laivalle nimen?
— Minusta tähtisikermä Neitsyttä, sanoo yksi tytöistä.
— Minusta oikeudenjumalatarta, väittää toinen.
— No sillä ei nyt ole väliä, koska laivalla kaikessa tapauksessa on naisellinen nimi, selittää kolmas.
Naiset kiittävät selityksestä ja poistuvat.
Toivo Saarela nojaa laivan kaidepuuhun, katsoo mereen ja hyräilee:
"Mors ipsa beatior inde est,
Quod per cruciamina leti
Via panditur ardua justis,
Et ad astra dororibus itur."
— Kas vaan! Minä kuulen, että herra Saarela on perusteellisesti tutkinut vanhan suomalaisen virsikirjan, huomauttaa Laurila.
— Tulin vaan muistaneeksi, kun oli puhe tämän laivan nimestä, selittää
Saarela.
— Siinä tapauksessa tiedätte, mistä kreikkalaisesta sanasta nimi johtuu.