Hämmästyksen valtaamina katselivat siirtolaiset tuota merijättiläistä. Yhä lujemmaksi tuli se "asiantuntijain" vakaumus, ettei valtamerikään voisi mitään tällaiselle ihmelaivalle.
Laurila kyllä muisti Perälän Tyynen ennustuksen, mutta voihan tyttöparka ystävästään erotessaan jännittää mielikuvituskykynsä äärimmilleen. Ei, ei! "Titanic" ei voisi hukkua.
Laurila oli nyt täysin tyyni ja rauhallinen. Salaa hän ikäänkuin toivoi joitakin esteitä, jotta olisi saatu nähdä, mitä jättiläislaiva merkitsee tavallisiin verrattuna.
* * * * *
Vielä saman päivän iltana höyrysi jättiläislaiva merelle, poiketen
Ranskan rannikkokaupungissa Cherbourgissa lisää matkustajia ottamassa.
Laiva ankkuroitiin sataman edustalle viettämään yötä.
Kun seuraavana aamuna oli pienillä höyrylaivoilla tuotu matkustajia, nostettiin ankkurit, ja merijättiläinen lähti kyntämään valtameren aaltoja.
Ilma oli kaunis ja aurinko paistoi ystävällisesti.
Laivan kannella oli vilkasta elämää. Näki monellaisia pukuja ja kuuli puhuttavan moniaita kieliä.
— Adieu, France, adieu, maman (hyvästi, Ranska, hyvästi äiti) huusi eräs keski-ikäinen herra nenäliinaansa heiluttaen.
— Pourquoi n'est pas maman ici avec nous (miksi ei äiti ole täällä meidän kanssamme), kuuluu samassa noin 4 vuoden ikäinen poika kysyvän. Kun ei hän saa mitään vastausta kysymykseensä, alkaa hän katkerasti itkeä.