Höyrypilli vihelsi viime kerran. Kun väki, joka ei aikonut matkustaa mukana, oli astunut laivasillalle, vedettiin portaat laivaan ja kylkiportit sulettiin. Voimakkaat hinaajalaivat alkoivat työskennellä. Kun nyt "Titanic" hiljalleen liukui satamasta, huudettiin tuhansista suista rannalta sille jäähyväisiä.
Vähän loitommalla oli "New York"-niminen laiva seitsemällä vankalla teräsköydellä laituritolppiin kiinnitettynä. Sen miehistö seisoi kannella "Titanicia" tervehtimässä. Yhä lähemmäksi tuli jättiläinen, kunnes kumpikin laiva oli rinnatusten. Äkkiä kuului muutama kova paukaus. "Titanicin" voimakas imuvesi veti mukanansa toisen laivan. Nyt pantiin "Titanicin" koneet käymään taaksepäin täydellä höyryllä. "New York"-laivan perä kääntyi ulospäin. Yhteentörmäys näytti välttämättömältä. Mutta ikäänkuin ihmeen kautta se vältettiin, laivojen ollessa tuskin viiden metrin päässä toisistaan. Kapteenilta pääsi helpotuksenhuokaus, sillä hän tiesi mitä vaara merkitsi. Mutta useimmat matkustajat vaan nauroivat, sillä heistä tuntui tämä näytelmä mielenkiintoiselta. Laurila oli seisonut venekannella ja sieltä katsonut näytelmää. Hän kääntyi erääseen laivamieheen, joka oli tehtävissään kahden pelastusveneen välissä.
— Oli hyvä, että päästiin näin vähällä. Muuten olisi yhtiö saanut maksaa isot rahat vahingosta, sanoi hän.
— Kyllä, vastasi merimies. — Mutta kävi miten kävi. On kuitenkin huono enne, kun ensimäinen matka alkaa tällä tavalla.
Nyt kulki "Titanic" omalla voimallaan hiljalleen eteenpäin. Kun se hetkisen kuluttua sivuutti "Oceanic"-laivan, kuului taas köysien katkeamisen synnyttämä pauke. Mutta kaikki kävi hyvin, ja "Titanic" pääsi onnellisesti ohi. Matkustajat tuskin kiinnittivät huomiotaan tähän uuteen kohtaukseen. Ainoastaan vanha merimies lausui siitä mielipiteensä.
— Jos tämmöistä jatkuu, sanoi hän, — niin käy meille pahemmin.
Cherbourgista tulee laivaan suuremman tuhon tuottaja.
Viimein irrotettiin hinaaja-alukset. Määräyksenantaja-sähkökellot soivat. Nyt alkoi jyske konehuoneissa, ja suunnaton laivanrunko rupesi tärisemään. "Titanic" sai vauhtia ja ohjattiin kanaalia kohti. Vaahto kuohui keulan edessä ja valtaavat, vaahtopäiset aallot kohosivat laivan kummaltakin puolelta. Englannin rannikko katosi näkyvistä, ja Ranskan rannikko alkoi näkyä. Tuli ilta. Majakat sytytettiin. Jo ollessa pimeä ankkuroitiin "Titanic" Cherbourgin edustalla.
Southamptonissa oli Laurila sivumennen saanut tavata erään vanhan tuttavansa ja ylioppilasaikansa toverin Niilo Vieremän, jota ei hän ollut nähnyt moneen vuoteen.
Nyt tapasivat ystävykset taas toisensa laivan tupakkasalongissa.
— On pitkä aika sitten kun viimeksi keskustelimme, ainakin on siitä viisi vuotta, alkoi Vieremä.