— Mutta jos Jim Winslow vaatii ruhtinaan ennenkuin tämä Saarelan, nauroi Vieremä.
— Ai, siitä tulee vielä hauska juttu, huudahti Laurila. — Tuon kultakanan omistusoikeudesta tulee epäilemättä taistelemaan kolme uljasta miestä, yksi amerikkalainen liikemies, yksi italialainen ruhtinas ja yksi suomalainen maisteri, joka on "köyhä kuin kirkon rotta". Hah, haa!
Saarela oli kuin uhrikaritsa kahden toverinsa välillä.
— Älkäähän nyt tuosta asiasta niin suurta numeroa tehkö, sanoi hän. — Tehän tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, etten minä suoranaisesti voi tuota tyttöä lähennellä. On kokonaan toinen asia, että ihailen hänen kauneuttaan. Sanoohan suomalainen sananlaskukin, "että katsoa saa mutta ei kajota".
— Miksi ei kajotakin saisi, jos vaan kykenee puolustautumaan, nauroi
Vieremä.
— Mutta minä en puolustaudu, ainakaan tuollaisissa asioissa, vakuutti
Saarela.
— Mitä tekisit siinä tapauksessa, että ruhtinas Uffiezi kutsuisi sinut kaksintaisteluun Alicen omistusoikeudesta, kysyi Laurila.
— En mitään. Sanoisin korkeintaan, etten ole millään tavalla pyrkinytkään tyttöä omistamaan.
— Ai, sinä ihailet siis Alicea paljaastaan taiteelliselta näkökannalta, ehätti Vieremä huomauttamaan.
— Ehkä niin. Voinhan teille sanoa vakaumukseni lemmenasioihin nähden. En koskaan aio naista omistaa enkä saada häntä haltuuni millään kaappausoikeudella.