— Eipä taida olla, sanoi Vieremä. — Muut suomalaiset ovat kolmasluokkalaisia. Meillä on se etu, että saamme tehdä havaintoja rahaylimystön keskuudessa, vaikka itse olemme köyhiä.
— Mutta ethän sinä, Vieremä, enää köyhä ole, huomautti Laurila. —
Olet Amerikassa ansainnut pienen pääoman.
— Minun pääomani on niin pieni, että olen ryysyköyhälistöläinen useimpiin täkäläisiin verrattuna, sanoi Vieremä. — Mutta minkäs nuo upporikkaat minulle voivat, kun olen ostanut matkalipun toiseen luokkaan.
— Ja pukusi on moitteeton, lisäsi Laurila.
— Mutta me olemme joutuneet pois oikealta suunnalta, huomautti Vieremä.
— Onko laivan suuntaa muutettu, kysyi Saarela.
— Ei minun tietääkseni. Keskustelumme suuntaa minä tarkotin.
— Ai, meidänhän piti jatkaa niistä naima-asioista, sanoi Laurila vakavannäköisenä.
Saarela puri huuleensa. Nyt alkoivat hänen parhaat ystävänsä tulla liian pisteliäiksi. Sellaista se on. Hyvätkin ystävät joutuvat epäsopuun, liikkuessaan lemmenasiain lumotulla maaperällä.
— Minä kysyn sinulta avoimesti, sanoi Laurila Saarelaan kääntyen, — uskallatko todella ruveta ruhtinas Uffiezin kilpakosijaksi. Etelämaalaiset ovat kuumaverisiä. Jonakin kauniina päivänä voi ruhtinaallinen vastustajasi vaatia sinut kaksintaisteluun.