Laurila meni peräkannelle. Sielläkin pantiin pelastusveneitä kuntoon. Muutamia matkustajia kuleskeli kannella kysellen, mitä oli tapahtunut. Ei kukaan voinut käsittää, mistä oikeastaan oli kysymys. Matkustajille ei vielä annettu tietoja asian oikeasta laidasta. Jos niin olisi tehty, olisi pakokauhu tullut niin suureksi, että olisi ollut mahdoton panna edes pelastusveneitä kuntoon. Sitä paitsi ei miehistö olisi voinut kuulla päällikköjen antamia käskyjä. Sekasorto olisi ollut kuvaamaton.
Mikään yöllinen harjotus ei tämä näytelmä voinut olla. "Titanicilla" ei oltu vielä kertaakaan harjoteltu pelastusveneitten kuntoonasettamista. Laurila oli kuullut, mitä kapteeni sanoi yli-insinöörille ja tiesi siis hyvin, mistä oli kysymys, mutta hän ei uskaltanut puhua muille sanaakaan asiasta. Hän ei tahtonut olla pakokauhun aikaansaattajana. Hänen tuli olla vaiti, kunnes päällikkökunta itse puhuisi.
Suurilla portailla kohtasi Laurila Niilo Vieremän, joka oli työvaatteissa.
— Valmistaudu ottamaan vastaan pahinta, sanoi tämä Laurilalle. — "Titanic" on tuomittu perikatoon. Kahden tunnin kuluttua uppoaa laiva. Minä olin törmäyksen aikana konehuoneessa. Näky oli kauhea. Koko laivankylki repesi aivan kuin olisi ollut paperista tehty. Oli sellainen jyrinä ja rytinä kuin salama olisi iskenyt. Sysäys oli niin ankara, että höyrypannut siirtyivät paikoiltaan. Sisään työntyvät jäänlohkareet löivät kuoliaaksi kaikki ne lämmittäjät, jotka työskentelivät keulanpuoleisten tulisijojen ääressä. Ulostulviva höyry poltti kuoliaaksi vähintäin 12 lämmittäjää. Ne laivamiesraukat, jotka nukkuivat keulapäässä, ovat varmaankin menneet kappaleiksi. Vesi tulvaa koskena sisään, ja keulapuoli painuu veden alle. On kauhea näytelmä. Tämä haaksirikko on kamalin, mitä maailma milloinkaan on saanut tietää.
— Mutta vedenpitävät kammiot. Kuinka on niitten laita, kysyi Laurila. — Eikö laiva pysy pinnalla niitten varassa? Hän tunsi omituista puistatusta ruumiissaan.
— Tyhmyyksiä, sanoi Vieremä. — Kammiot eivät merkitse mitään, kun puoli laivan pohjaa on repeytynyt. Viisi kammiota on jo täynnä vettä, vaikka ainoastaan kaksi saisi olla, jos laiva pysyisi vedenpinnalla. Muuten uskon, että sysäyksen ollessa niin ankara ja äkkiarvaamaton ei yksikään ovi voinut sulkeutua tarkasti.
Ystävykset tarttuivat toistensa käsiin ja katsoivat toisiaan silmiin.
— Nyt tiedät kaikki, sanoi Vieremä. — Nyt ei meillä ole aikaa hukata, jos mielimme saada pelastusvyön.
Samassa alkoi soittokunta soittaa. Se oli asettunut johonkin kannelle. Sen iloiset sävelet tuntuivat omituisen virkistäviltä tällaisessa tapauksessa, kun kuolemaa katsottiin silmästä silmään.
— Jos asia on niin vakava kuin se näyttää olevan, sanoi Laurila, — niin käyttäytykäämme miehekkäästi ja pankaamme parhaamme lasten ja naisten pelastamiseksi.