"Löytyi kyllä, mutta he antoivat itselleen väärän nimen."
"Miten sen selität?"
"Koska ei ollut ennen vallankumousta — paitsi luonnollisesti niiden joukossa jotka sitä koettivat saada tapahtumaan — mitään käsitystä siitä, mitä poliittinen taloustiede on."
"Mitä se on sitten?"
"Taloustiede", vastasi poika, "tarkoittaa järkevää omaisuuden käytäntöä tuotantoon ja kulutukseen nähden. Yksilöllinen taloustiede on tämän taloudenhoidon tieto, kun sitä harjotetaan yksilön eduksi välittämättä muista. Perhetaloustiede on tämä taloudenhoidon tieto perhejoukon eduksi välittämättä muista joukkueista. Poliittinen taloustiede taasen voi ainoastaan tarkoittaa rikkauksien käyttämistä suurimmaksi eduksi poliittiselle tai sosiaaliselle yhdyskunnalle, kaikille kansalaisille, jotka muodostavat poliittisen yhdistyksen. Tämän laatuinen taloudenhoito välttämättömästä edellyttää yleistä tai poliittista taloudellisten asiain järjestelyä yleiseksi eduksi. Ennen vallankumousta ei kuitenkaan ollut ollenkaan käsitystä tällaisesta taloustieteestä eikä yhdistyksestä, joka sitä olisi käyttänyt. Kaikki järjestelmät ja opit taloustieteestä ennen sitä aikaa olivat puhtaasti ja yksinomaan yksityisiä ja yksilöllisiä teoriassa ja käytännössä. Vaikkakin muissa suhteissa esi-isämme eri tavoilla ja määrissä tunnustivat yhteiskunnallisen solidarisuuden ja poliittisen yhteyden suhteellisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen, niin heidän teoriansa ja käytäntönsä kaikissa asioissa, jotka koskettelivat rikkauksien hankkimista ja jakamista, olivat hävyttömyyteen menevän yksilöllisiä, epäsosiaalisia ja epäviisaita."
"Oletko koskaan katsellut jotain tieteellistä tutkiskelmaa, jota esi-isämme kutsuivat poliittiseksi taloustieteeksi, Historiallisessa museossa?"
"Tunnustan", vastasi poika, "että johtavimman teoksen tällainen nimikirjoitus riitti minulle. Sen nimi oli 'Kansojen rikkaus' Se olisi mainio nimi poliittiselle taloustieteelliselle kirjalle nykyaikana, kun rikkauksien tuotantoa ja jakoa täydellisesti hoitaa kansa yhteisesti; mutta mitä merkitystä voi sillä olla kirjalle annettuna, joka oli kirjoitettu lähes sata vuotta ennemmin kuin sellaista asiaa kuin kansallistaloudellista yhdistystä osattiin aavistaakaan ja jonka ainoana tarkoituksena oli neuvoa kapitalisteille, miten oli tultava rikkaaksi lähimmäisten hyvinvoinnin kustannuksella tai ainakin siitä vähääkään välittämättä? Myöskin huomasin, että aivan yleisenä selitysnimikirjoituksena näissä niin kutsutuissa poliitillis-taloustieteellisissä kirjoissa oli puheenparsi: 'Oppi rikkauksista.' Mitä voi yksityisen kapitalismin ja voittojärjestelmän puolustaja mahdollisesti sanoa 'rikkausopista?' Aapiskirjana kaikelle rikkaustieteelle on välttämättömyys myös käytännöllisten yritysten sopusuhtaisuudesta; sen vuoksi kilpailu, taistelut ja loppumattomat sivutarkoitukset olivat seurauksena ja lopputuloksena näiden kirjailijain esittämistä taloustieteellisistä suunnitelmista."
"Ja kuitenkin", sanoi opettaja, "ainoa todellinen vika näissä niin kutsutuissa poliittista taloustiedettä käsittelevissä kirjoissa on niiden nimien sopimattomuus. Korjatkaa se ja niiden arvo aikakauttaan kuvaavina kirjoina on heti huomattava. Esimerkiksi voisimme niitä kutsua 'Tutkimuksia taloudellisista ja yhteiskunnallisista seurauksista, jotka johtuivat koetettaessa tulla toimeen ilman poliittista taloustiedettä.' Vähemmän sopiva nimi olisi kenties 'Tutkimuksia taloudellisten asiain luonnollisesta suunnasta, kun ne ovat jätetyt anarkian valtaan ilman minkäänlaisia yleisen edun hyväksi tehtyjä määrittelyjä.' Tässä valossa katsottuna ollessaan tarkkoina todistuksina yksityiskapitalismin turmiollisista vaikutuksista yhteiskuntien hyvinvointiin me vasta käsitämme näiden teoksien todellisen hyödyn ja arvon. Käsitellen seikkaperäisesti erilaisia ilmiöitä aikansa teollisuus- ja kauppamaailmassa sekä niiden vaikutuksia yhteiskunnassa todistavat niiden kirjoittajat, miten loppuseuraukset eivät voineet olla toisenlaisia yksityiskapitalismin säätämien lakien vuoksi ja että oli puhdasta hentomielisyyttä uskoa, että niin kauan kuin nämät lait pysyivät voimassa mitään erilaisia seurauksia voitaisiin saavuttaa, olkoot sitten ihmisten tarkoitusperät miten hyviä tahansa. Vaikkakin ne olivat jotenkin vaikeatajuisesi esitettyjä, olen usein ajatellut, että vallankumouksen aikakaudella eivät mitkään muut kirjoitukset olisi pystyneet paremmin vakuuttamaan järkeville miehille, jotka saatiin niitä lukemaan, että oli aivan välttämätöntä poistaa maailmasta yksityiskapitalismi, jos koskaan tahdottiin saada ihmiskunta kehittymään eteenpäin."
"Turmiollinen ja melkein käsittämätön erehdys oli näitten kirjailijain puolelta se seikka, etteivät he itse huomanneet tätä johtopäätöstä ja saarnanneet sitä julki. Sen sijaan tekivät he uskomattoman erehdyksen hyväksymällä yhteiskuntaopin perusteeksi olosuhteitten joukon, joka oli suureksi osaksi ainoastaan jätteitä barbaarisilta ajoilta, kun heidän olisi helposti pitänyt huomata, että tieteellisen yhteiskuntajärjestyksen pääajatus jo vaati näitten olosuhteitten poistamista ensimmäisenä askeleena sen toteuttamiseen."
"Nykyisessä luennossamme on vielä pari kolme kohtaa selvitettävänä ennen kuin sen jätämme. Me olemme puhuneet kokonaan voittojen otosta, mutta tämä oli ainoastaan yksi kolmesta pääkeinosta, joiden kautta kapitalistit kokosivat saaliinsa työtätekevältä maailmalta, joiden avulla he hankkivat ja säilyttivät valtansa. Mitä olivat nämä kaksi muuta keinoa?"