"Nyt, Ester", jatkoi opettaja, "aijon pyytää sinua tekemään hiukan arviolaskuja, miten paljon likipitäen oikeus ylläpitää voittojärjestelmää on maksanut esi-isillemme. Emily on antanut meille käsityksen kahden voittojen hävittämistavan suuruudesta — tuhlauksesta kilpailussa ja tuhlauksesta ylellisyydessä. Sisälsikö näillä kahdella tavalla tuhlattu pääoma kaiken sen, mitä voittojärjestelmä maksoi kansalle?"
"Se ei antanut vähintäkään käsitystä siitä, vielä vähemmin sisälsi sen kokonaan. Kilpailuun ja ylellisyyteen tuhlattu yhteinen omaisuus jaettuna tasan kansan käytettäväksi olisi epäilemättä melkoisesti kohottanut yleistä hyvinvointia. Verrattuna siihen, mitä voittojärjestelmä tuli maksamaan yhteiskunnalle, oli kuitenkin kapitalistien tuhlaama omaisuus aivan mitätön. Kalleimpana maksuna oli se, että voittojärjestelmä esti uusia rikkauksia tuottamasta pidättäen ja sitoen kokonaan ihmisen melkein rajattoman tuottamiskyvyn. Ajatelkaa, että kansan suuri joukko, sen sijaan että se vaipui köyhyyteen ja suureksi osaksi kovaan puutteeseen, olisi saanut riittävästi tyydyttääkseen kaikki tarpeensa ja voinut elää mukavaa elämää ja arvostelkaa sitten, miten paljon lisää omaisuutta olisi tarvittu tuottamaan voidakseen täyttää tämän kulutuksen määrän. Siitä voitte saada perustuksen, jonka pohjalla voitte laskea sen omaisuusmäärän, minkä Amerikan tai jokainen muu kansa olisi voinut ja tuottanutkin ilman voittojärjestelmää. Te voitte aavistaa, että se olisi merkinnyt viisi, seitsemän tai kymmenen kertaista tuotannon lisäystä."
"Mutta sanoppas meille: Oliko Amerikan kansalle esimerkiksi ollut mahdollista yhdeksännentoista vuosisadan viimeisellä neljänneksellä lisätä tuotantoaan niin suuressa määrässä, jos kulutus olisi sitä vaatinut?"
"Mikään ei ole varmempaa kuin että he olisivat sen voineet tehdä. Keksintöjen edistys oli ollut tarpeeksi suuri yhdeksännellätoista vuosisadalla lisätäkseen teollisuuden tuottamiskyvyn kahdestakymmenestä useampi satakertaiseen määrään. Ei ollut olemassa sitä aikaa viimeisellä neljänneksellä vuosisataa Amerikassa tai muussakaan kehittyneessä maassa, jolloin olevat tehtaat eivät olisi pystyneet tuottamaan kylliksi kuudessa kuukaudessa varustaakseen todellisen silloisen kulutuksen. Samalla tavalla maanviljelystuotteet pidettiin aina kaukana mahdollisesta määrästään, sillä runsas sato voittojärjestelmän aikana tarkoitti huonoja hintoja maanviljelijöille. Kuten jo on sanottu, tekivät vanhan ajan taloustieteilijät myönnytyksen, ettei tuotannolla ollut mitään nähtäviä rajoja jos ainoastaan voitiin saavuttaa kylliksi suuri kulutus tuotteille."
"Voitko mainita jotain aikaa historiassa, jolloin voidaan sanoa kansan maksaneen niin suurta hintaa hidastuneessa ja estävässä kehityksessä jonkun muun tyranniuden säilyttämisoikeudesta kuin se maksoi voittojärjestelmän ylläpitämisestä?"
"Olen varma, ettei toista sellaista tapausta ole olemassa ja sanon heti, miksi niin otaksun. Inhimillistä kehitystä ovat useilla eri aloilla hidastuttaneet sortolaitokset ja maailma on edistynyt aina niiden kukistumisesta. Mutta koskaan ennen, ei ole ollut aikaa, jolloin olosuhteet olisivat olleet niin kauan valmiina odottamassa niin suurta ja äkillistä eteenpäin kehitystä kaikilla yhteiskunnallisten parannusten aloilla kuin vallankumouksen edellisenä aikana. Kone ja teollisuusvoimat, joita voittojärjestelmä sitoi, tarvitsivat ainoastaan vapautua kahleistaan muuttaakseen ihmiskunnan taloudelliset olot kuin taikaiskulla. Nyt jo riittää voittojärjestelmän aineellisesta hinnasta esi-isillemme; mutta vaikkakin se oli ääretön, ei se ansaitse huomiota hetkeäkään verrattaessa, mitä se maksoi ihmiskunnan onnellisuudelle. Tarkoitan moraalista hintaa vääryyksissä ja kyyneleissä, mustissa juonissa ja tukahdutetuissa omantunnon äänissä, mitä maailma maksoi jokaisesta päivän viivytyksestä säilyttää yksityiskapitalismi: ei löydy sanoja sellaisia, joilla voisi sen suuruutta kuvata."
POLIITTISTA TALOUSTIEDETTÄ EI LÖYTYNYT ENNEN VALLANKUMOUSTA.
"Jo riittää, Ester. — Nyt, George, haluan sinun kertomaan meille hiukan siitä erityisestä joukosta yhdeksännentoista vuosisadan oppineitten luokassa, jonka sen jäsenten ennustuksista päättäen olisi pitänyt tietää ja opettaa kansalle kaiken sen minkä me niin helposti olemme huomanneet voittojärjestelmän itsensämurhaavasta luonteesta sekä siitä taloudellisesta rappiotilasta, jota se merkitsi ihmiskunnalle niin kauan kuin sitä kärsittiin. Tarkoitan poliittisia taloustieteilijöitä."
"Ei ole olemassa poliittisia taloustieteilijöitä ennen vallankumousta", vastasi poika.
"Mutta varmasti oli kuitenkin olemassa suuri joukko oppineita miehiä, jotka kutsuivat itseään poliittisiksi taloustieteilijöiksi."