"Voimakkaamman maan kapitalistien ylenmääräinen kilvottelu musersi heikomman maan kapitalistien yritykset, jolloin viimemainitun maan kansa joutui kokonaan riippuvaiseksi ulkomaisista kapitalisteista useiden tuotteiden kautta, joita muuten olisi valmistettu kotona kotimaan kapitalistien voitoksi ja samassa suhteessa kuin riippuvaisen maan kapitalistit tulivat kykenemättömiksi taloudellisesti vastustamaan, voimakkaamman maan kapitalistit määräsivät mielensä mukaan kauppaehdot. Amerikalaiset siirtomaat pakotettiin vuonna 1776 kapinaan Englantia vastaan tällaisesta puhteesta syntyneen sorron vuoksi. Siirtomaa-asutusten perustamisen tarkoituksena, joka oli päätehtäviä seitsemännellä-, kahdeksannella- ja yhdeksännellätoista vuosisadalla, oli saattaa uusia yhdyskuntia taloudelliseen alamaisuussuhteeseen kotimaan kapitalisteihin nähden, jotka saatettuaan kotimarkkinat köyhyyteen eivät huomanneet itselleen olevan muuten toiveita elleivät he kiinnittäneet imupillejään ulkona oleviin yhdyskuntiin. Iso Britannia, jonka kapitalistit olivat toisia mahtavammat, oli luonnollisesti tämän politiikan johtaja ja sen sotien ja valtioviisauden päätarkoituksena useita vuosisatoja ennen suurta vallankumousta oli tällaisten uudisasutusten saavuttaminen sekä heikoilta kansoilta kauppamyönnytysten ja avausten hankkiminen — rauhallisesti, jos se oli mahdollista-, kanuunan avulla, jos se taas oli tarpeen."
"Millainen oli varsinaisen kansan asema tällaisessa maassa, joka täten alistettiin toisen maan kapitalistien kauppavasalliuden alaiseksi? Oliko se välttämättömästi huonompi kuin voimakkaamman maan suuren kansanjoukon asema?"
"Se ei ollut ensinkään sanottua. Meidän tulee aina muistaa, etteivät kapitalistien ja kansan edut ole keskenään samoja: jonkun maan kapitalistien menestyminen ei missään tapauksessa merkinnyt varallisuutta kansan keskuudessa eikä päinvastoinkaan. Elleivät riippuvaisen maan kansanjoukkoja olisi nylkeneet ulkomaiset kapitalistit, olisivat niitä nylkeneet kotimaiset kapitalistit. Sekä he että voimakkaamman maan työläisjoukot olivat samalla lailla kapitalistien työvälineitä ja orjia, jotka eivät kohdelleet työmiehiään paremmin sillä perusteella että he olivat saman maan kansalaisia kuin jos he olisivat olleet ulkomaalaisia. Riippuvaisen maan kapitalistit ne pikemmin olivat kuin varsinainen kansanjoukko, jotka kärsivät rajattomien liikeyritysten sorrosta."
HELVETIN JA SYVÄN MEREN VÄLILLÄ.
"Se riittää, Paul. — Kysymme nyt jotain selitystä sinulta, Helen, seikalle, jota Paulin viime sanat tarkoittivat. Kahdeksannella- ja yhdeksännellätoista vuosisadalla raivosi katkera taistelu esi-isiemme keskuudessa kahta mielipidettä ja politiikkaa edustavien puolueiden välillä, jotka kutsuivat itseään suojelustullilaisiksi ja vapaakauppalaisiksi, joista edelliset väittivät, että oli edullista sulkea ulkomaisten kapitalistien kilpailulta kotimaiset markkinat asettamalla tullijärjestelmä tuotannolle, kun taasen viimemainitut väittivät, ettei mitään esteitä saa sallia täydellisesti vapaalle kaupalle. Mitä on sinulla sanottavaa tämän erimielisyyden ansioista?"
"Paljaastaan", vastasi tyttö, jota oli kutsuttu Heleneksi, "että erotus molempien politiikkain välillä, mikäli se koski kansaa kokonaisuudessaan, supistui paljaaseen kysymykseen, halusiko se tulla kotimaisten vai ulkomaisten kapitalistien kautta nyletyksi. Vapaata kauppaa huusivat ne kapitalistit, jotka tunsivat kykenevänsä murskaamaan kilpaavan maan kapitalistit, jos heille annettiin tilaisuus ryhtyä kilpailuun näiden kanssa. Suojelustulli oli niiden kapitalistien huutona jotka tunsivat itsensä heikommiksi kuin toisten kansojen kapitalistit ja pelkäsivät, että heidän yrityksensä murskattaisiin ja he menettäisivät voittonsa, jos vapaa kilpailu sallittaisiin. Vapaakauppalaiset olivat samallaisia kuin mies, joka huomatessaan, ettei vastustaja vedä hänelle vertoja, vaatii tätä vapaaseen taisteluun ilman armoa, kun taasen suojelustullilainen oli samallainen kuin mies, joka nähdessään itsensä huonommaksi, kutsuu avukseen poliisin. Vapaakauppalainen väitti, että luonnollinen, jumalalta saatu kapitalistien oikeus keritä kansaa, missä sitä vaan tavattiin, oli ylempänä kaikkia heimo-, kansallisuus- tai maanajoja. Suojelustullilainen taasen vaati isänmaallista oikeutta yksinään saada keritä omia kansalaisia ulkomaisten kapitalistien siihen sekaantumatta. Itse varsinaiseen kansaan, kansakuntaan nähden kokonaisuudessaan oli, kuten Paul jo sanoi, vähemmän eroa, nylkivätkö heitä kotimaiset kapitalistit suojelustullin avulla vai ulkomaiset kapitalistit vapaakaupan vallitessa. Kirjallisuus tästä taistelusta suojelustullilaisten ja vapaakauppalaisten välillä selittää tämän hyvin. Mitä muuta hyvänsä suojelustulli laiset eivät onnistuneetkaan todistamaan, niin pystyivät he näyttämään toteen, että kansan asema vapaakauppamaissa oli yhtä huono kuin munallakin ja toiselta puolen vapaakauppalaiset olivat yhtä onnistuneita todistuksissaan, joita he esittivät, että kansa suojelustullimaassa, muiden olojen ollessa samallaisia, ei ollut yhtään paremmassa asemassa kuin vapaakauppamaissakaan. Kysymys suojelustullista ja vapaakaupasta kiinnitti ainoastaan kapitalistien mieliä. Kansalle tarkoitti se valitsemista helvetin ja syvän meren välillä."
"Anna meille asiasta todellinen esimerkki", sanoi opettaja. "Ota esimerkiksi Englanti. Se oli epäämättömästi yhdeksännellätoista vuosisadalla maa, jolla oli suurin ulkomaakauppa ja hallitsi enimmin ulkomaan markkinoita. Jos kerran suuri määrä ulkomaankauppaa kapitalistien todellisuudessa määräämien ehtojen mukaan oli voittojärjestelmän mukaan maan kansallisen hyvinvoinnin lähteenä, voimme me odottaa näkevämme brittein kansan varsinaisen joukon yhdeksännentoista vuosisadan lopulla nauttivan tavattomasta onnesta ja yleisestä hyvinvoinnista verrattuna muiden kansojen tai sen entiseen tilaan, sillä koskaan ennen ei yhden kansan osalle ole tullut niin suurta ulkomaista kauppaa. Millaisia olivat tosiolot?"
"Yleistä oli", vastasi tyttö, "esi-isillemme epämääräisellä ja hämärällä tavallaan, jolla he käyttivät sanoja 'kansakunta' ja 'kansallinen' puhua Iso Britanniasta rikkaana maana. Mutta ne olivat ainoastaan sen kapitalistit, muutamia kymmeniä tuhansia miehiä, sen neljänkymmenen miljoonan joukossa, jotka olivat rikkaita. Näillä oli todellakin uskomattoman suuret omaisuudet, mutta loput neljästäkymmenestä miljoonasta — koko kansa todella, paitsi tätä pienoista osaa — oli köyhyyteen vajonnut. On sanottu, että Englannilla oli ratkaistavana suurempi ja toivottomampi köyhienkysymys, kuin millään muulla sivistyneellä maalla. Sen työläisjoukkojen olot eivät olleet ainoastaan paljoa kurjemmat kuin monen muun senaikaisen kansan, vaan myöskin huonommat, kuten huolellisista taloudellisista vertailuista on nähty, kuin ne olivat olleet viidennellätoista vuosisadalla, ennenkuin ulkomaankauppaa alettiin harjoittaa. Kansa ei muuta pois maasta, jossa sillä on hyvä olla, mutta brittein kansa puutteen kartoittamana on pitänyt jäätyneen Canadan ja kuuman maapiirin asuttavampana kuin oman syntymämaansa. Kuvauksena siitä, että työläisjoukkojen asemaa ei millään lailla parantanut se seikka, että maan kapitalistit hallitsivat ulkomaisia markkinoita, on huomioon otettava se seikka, että englantilaiset siirtolaiset voivat tehdä itselleen paremman elannon englantilaisissa siirtomaissa, joiden markkinoita hallitsivat kokonaan englantilaiset kapitalistit, kuin mitä heillä oli ollut ollut kotona ollessaan näiden kapitalistien palveluksessa. Meidän on myös muistettava, että Malthus, joka opetti, että parhain, mitä työmiehelle voi sattua, oli olla syntymättä, oli englantilainen ja perusti loppupäätelmänsä luonnollisesti huomioihinsa kansanjoukkojen elämästä maassa, joka oli menestynyt paremmin kuin mikään muu maa minään aikana anastamaan itselleen ulkomaiset maailman kauppamarkkinat kauppansa kautta."
"Tahi", jatkoi poika, "ottakaamme Belgian tuon vanhan flemiläisten kauppiasten maan, jossa ulkomaan kauppaa oli kauemmin ja tasaisemmin harjoitettu kuin missään muussa Europan maassa. Myöhemmällä puoliskolla yhdeksättätoista vuosisataa sanottiin Belgian kansan, maailman kovimmin työtätekevän kansan olleen ilman poikkeusta ilman tyydyttävää ravintoa — olleen sortumaisillaan, toisin sanoen, vähitellen nälkään nääntymässä. Heidän samoin kuin Englannin ja Saksan kansan on todistettu tilastollisten ainetta käsittelevien laskujen mukaan, joita meidän aikoihimme on säilynyt, olleen taloudellisesti paljoa paremmalla kannalla viidennellä ja alkupuolella kuudettatoista, jolloin ulkomaankauppaa tuskin tunnettiin, kuin mitä he olivat yhdeksännellätoista vuosisadalla. Mahdollisuutta oli ennen kuin ulkomaankauppa alkoi, että kansakin voi saada jotain osaa hedelmällisen maan rikkaudesta juuri sen vuoksi, ettei sille ollut mitään ulkoväylää. Mutta kun ulkomaankauppa voittojärjestelmän mukaan alkoi, katosi tämä mahdollisuus. Siitä pitäen kaiken hyvän ja halutun yli sen, mitä tarvittiin paljaaseen työväestön ylläpitämiseen, kokosivat kapitalistit itselleen perusteellisesti ja tyystisti vaihdettavaksi ulkomailla kultaan ja jalokiviin, silkkiin, samettiin ja kamelikurjen höyheniin rikkaita varten. Kilien Goldsmith sanoo:
"Around the world each needful product flies For all the luxuries the world supplies."