"Epäilemättä", vastasi tyttö, "se johtui siitä, että milloin keksintöjä esiintyi, ne ilmestyivät kapitalistien suojeluksen alaisina. Tämä taasen luonnollisesti oli välttämätöntä sen johdosta, että kaikin taloudellinen yritteliäisyys supistui kapitalistien käsiin. Meidän esi-isämme huomatessaan, että keksinnöt milloin niitä ollenkaan otettiin käytäntöön, ilmaantuivat yksityiskapitalismin kautta, jättivät huomioonsa ottamatta sen seikan, että tavallisesti vasta sitten, kun kapitalismi oli käyttänyt kaikki voimansa vastustaakseen keksintöä, se suostui auttamaan sen käytäntööntuloa. He olivat tässä suhteessa kuten lapset, jotka nähdessään veden juoksevan yli sulkupadon, päättävät siitä, että pados oli apulaitoksena virran juoksulle sen sijaan, että se olisi ollut sille esteenä, joka päästi vasta sitten virran yli, kun sitä ei enää voinut kauempaa pidättää."
"Luentomme", sanoi opettaja, "varsinaisesti supistuu ainoastaan vanhan järjestelmän taloudellisiin seurauksiin, mutta toisinaan aine osottaa entisten yhteiskunnallisten olosuhteitten olevan liian tärkeitä voidakseen ne sivuuttaa mitään mainitsematta. Me olemme nähneet, miten estävää laatua oli yksityisten etujen järjestelmä parannusten käytäntöönpanolle ja keksinnöille taloudellisella alalla. Mutta oli olemassa toinenkin ala, jolla sama vaikutus, oli huomattavissa vielä tärkeämmin ja vahingollisimmin vaikuttavana. — Kerropa meille, Florence, jotain tavasta, jolla yksityisten etujen järjestelmä koetti vastustaa uusien aatteiden ilmaantumista ajatuksen, moraalin, tieteen ja uskonnon alalla."
"Ennen suurta vallankumousta", vastasi tyttö, "jolloin korkein sivistys ei ollut niin yleistä kuin se on meillä, vaan supistettuna ainoastaan pieneen joukkueeseen, tämän joukkueen jäsenet, jotka olivat tunnetut oppineiden ja tiedemiesluokan nimellä, tulivat välttämättömästi kansakunnan moraalisiksi ja sielullisiksi opettajiksi ja johtajiksi. He muodostivat kansalle sen ajatuskannan, asettivat heidät omaan käsitykseensä asioista ja hallitsemalla heidän mielipiteitään johtivat heidän taloudellisia etujaan ja määräsivät sivistyksen suunnan. Nykyisin ei mitään tällaista valtaa ole jonkun erityisen luokan yksityisoikeutena, koska yleisen kasvatuksen korkea asema tekisi mahdottomaksi jollekin miesluokalle johtaa kansaa sokeasti. Kun kuitenkin huomataan, että sellaista valtaa harjotettiin sinä aikana, ollen se supistettuna niin pieneen luokkaan, oli mitä tärkeintä, että tämä olisi ollut kykenevä täyttämään niin tärkeän velvollisuutensa yleistä parasta tarkoittavassa hengessä ilman harhaan johtavia vaikutuksia. Mutta yksityiskapitalismijärjestelmän aikana, joka teki jokaisen henkilön ja ihmisryhmän taloudellisesti riippuvaiseksi yksinomaan hänen itsensä ja: hänen luokkansa edustaman ammatin edullisuudesta, tämä tarkoitusperä oli mahdoton saavuttaa. Oppineitten luokka, opettajat, papit, kirjailijat ja tiedemiehet olivat lopulla vaan ammattilaisia kuten suutarit ja nikkaritkin ja heidän hyvinvointinsa oli ehdottomasti sidottu siitä kysynnästä, jota heidän edustamillaan aatteilla ja opeilla ja heidän ammattiinsa kuuluvilla töillä oli. Jokaisen miehen opettaja tai saarnamiesala oli hänen yksityinen etunsa — hänen elantonsa ehto. Kun asianlaita oli täten, olivat oppineiden ja virkamiesten luokan jäsenet samalla tapaa heidän alallaan ilmenevien muutosten alaisia kuin suutarit tai nikkarit olivat heidän ammattiaan koskevien uudistusten alaisia. Siitä seurasi välttämättömästi, että kun jotain uutta aatetta esitettiin uskonnon, lääketieteen, tieteitten, taloustieteen, yhteiskuntaopin ja todella kaikilla ajattelun aloilla, oli ensimmäisenä kysymyksenä, jonka teki itselleen tätä alaa hallitseva ja siitä elantonsa saava oppineiden joukko, ei että oliko aate hyvä ja oikea ja yleistä hyvää tarkoittava, vaan miten se tulisi heti ja suoranaisesti vaikuttamaan oppeihin, tapoihin ja laitoksiin, joiden kanssa heidän omat persoonalliset etunsa olivat samat. Jos esitetty oli uusi uskonnollinen kysymys, pohti pappi ensiksi kaikesta, miten tulisi se vaikuttamaan hänen lahkoonsa ja hänen asemaansa siinä. Jos se oli uusi lääketieteellinen aate, kysyi tohtori ensiksi, miten se tulisi vaikuttamaan siihen kouluun, jota hän edusti. Jos se oli uusi taloustieteellinen kysymys, silloin kaikki ne, joiden ammattipääomana oli heidän maineensa opettajina tällä alalla, kyselivät ensiksi, miten tämä uusi aate sopi oppeihin ja vaatimuksiin, jotka muodostivat heidän ammattivarastonsa. Kun nyt täten jokainen uusi aate aivan luonnollisesti synnytti epäluuloa saman alan entisten aatteiden joukossa, oli siitä seurauksena, että oppineitten luokkien omat taloudelliset edut vaistomaisesti ja melkein poikkeuksetta olivat vastaisia parannuksille ja muutoksille heidän ajatusalallaan."
"Ollen ihmisolentoja voi heitä tuskin moittia enempää sen johdosta, että he katselivat ehdottomasti vastenmielisyydellä uusia aatteita heidän erikoisalallaan kuin kutojaa tai tiilentekijää, jotka vastustivat uusien keksintöjen käytäntöönottoa, joiden tarkoituksena, oli ryöstää leipä heidän suustaan. Ja kuitenkin, ajatelkaa millainen kauhea, melkein ylipääsemätön este ihmiskunnan kehitykselle syntyi sen tosiasian kautta, että kansan henkiset johtajat ja ajatuskannan muodostajat taloudellisen riippuvaisuutensa vuoksi jo nykyisin vallassaoleviin aatteisiin, tulivat vastustavalle kannalle edistykseen nähden omien etujensa vaikuttimista. Kun ajattelemme kyllin tämän seikan tärkeyttä, emme me enää ihmettele ihmiskunnan edistyksen hitautta entisaikana, vaan pikemmin sitä seikkaa, että kehitystä on ollenkaan ollut."
XXVIII LUKU.
MITEN VOITTOJÄRJESTELMÄ TEKI MITÄTTÖMÄKSI KEKSINTÖJEN HYÖDYN.
"Kysymys yksityiskapitalismin vihamielisyydestä edistystä kohtaan", jatkoi opettaja, "jakaantuu itsessään, kuten jo olen sanonut kahteen osaan. Ensiksi perusteellinen vastakohtaisuus erityisen yksityisetujärjestelmän ja kaikkien ratkaisemattomien muutosten välillä, joka huolimatta siitä millainen loppuseuraus tulee olemaan, ehdottomasti vahingoittaa näitä etuja. Nyt pyydämme sinua, Harold, ottamaan käsitelläksesi toisen osan kysymystä — nimittäin voittojärjestelmän vaikutusta vähentää, ellei kokonaan tehdä mitättömäksi yhteiskunnalle tulevaa hyötyä sellaisista keksinnöistä ja parannuksista, jotka kykenivät voittamaan yksityisten etujen vastustuksen saattamalla itsensä käytäntöön-otetuiksi. Yhdeksästoista vuosisata, myös siihen liittyen viimeinen neljännes kahdeksattatoista vuosisataa oli huomattava hämmästyttävän ja ennen kuulumattoman lukunsa vuoksi suuria keksintöjä taloudellisella alalla. Mistä johtui tämä keksivien nerojen purkaus?"
"Samasta syystä." vastasi poika, "mikä aiheutti kansanvaltaisen liikkeen nousemisen ja aatteen inhimillisestä yhdenvertaisuudesta tänä aikana — se tahtoo sanoa, ajatuskyvyn laajeneminen kansan keskuudessa, joka ensi kerran tullen yleiseksi, kertasi kymmentuhansin kerroin ihmiskunnan ajatusvoimaa ja poliittiselta asiain kannalta siirsi ajattelun tarkoitusperän yksilöiden eduista enemmistön etuihin."
"Meidän esi-isämme", sanoi opettaja, "nähdessään tämän keksintöjen purkauksen tapahtuvan yksityiskapitalismin aikana, päättivät tästä, että jotain oli olemassa systeemissä, joka oli erittäin suotuisaa keksintökyvyille. Onko sinulla jotain sanomista tässä suhteessa, paitsi mitä jo olet sanonut?"
"Ei ole muuta", vastasi poika, "paitsi että saman säännöin perusteella meidän olisi annettava tunnustuksemme kuninkaallisille laitoksille, aatelistolle ja ylimysvallalla niistä kansanvaltaisista aatteista, jotka heidän hallinnossa olonsa aikana kasvoivat kukoistukseensa suuren vallankumouksen aikana."