"Jos Amerika", vastasi poka, "osottikin huomattavaa parannusta kansan asemassa, ei sitä ole ehdottomasti luettava keksintöjen kehityksen ansioksi, sillä uuden maan ihmeelliset taloudelliset edellytykset olivat antaneet kansalle suuren vaikkakin ehdottomasti ainoastaan hetkellisen edun muihin kansoihin nähden. Kuitenkaan ei näytä siltä, että olisi oltu enemmän yksimielisiä siitä, oliko todella kansanjoukkojen asema enemmän parantunut Amerikassa kuin vanhalla mantereellakaan. Viimeisellä vuosikymmenellä yhdeksättätoista vuosisataa, jolloin tyytymättömät palkkatyöläiset ja maanviljelijät olivat yhtymäisillään alkaen liike paisua vallankumoukselliseksi luonteeltaan, julkaisivat Yhdysvaltojen hallituksen asiamiehet muodosteltuja vertailuja palkkojen ja hintojen välillä, joissa he väittivät ilmenevän pienen parannuksen kokonaisuudessaan amerikalaisten käsityöläisten taloudellisessa asemassa vuosisadan kuluessa. Niin kaukaiselta ajalta emme me luonnollisesti voi arvostella näitä laskuja yksityiskohdissaan, mutta me voimme hyvällä syyllä epäillä lopputuloksista, että kansanjoukkojen tila olisi ollut suuresti parantunut päättäen siitä yleisestä tyytymättömyydestä, joita asettamaan nämä julkaisut olivat, vaikkakin turhaan sijotut. Turvalliselta näyttää olettaa, että kansa tunsi paremmin oman asemansa kuin sosiologistit ja varmaa on, että yhä kasvavana vakaumuksena amerikalaisten kansajoukkojen keskuudessa oli, että he yhä enemmän olivat menettämässä taloudellisella alalla ja vaarassa vajota entisen ja samanaikaisen Europan köyhälistön ja maalaisväestön alhaiseen asemaan. Kapitalismin puolustajien työtilastotauluja vastaan voimme me lisätä tärkeämpänä ja todistavampana seikkana Amerikan kansan taloudellisesta ahdinkotilasta loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa sellaisia ajanmerkkejä kuin kerjäläis- ja kulkurijuukkojen kasvamisen vanhalla mantereella tavattuun määrään, palkkatyöläisten katkerat kapinoimiset, jotka pitivät vallalla ainaista taloudellista sotaa ja lopuksi vararikkotilan, johon maataviljelevä väestö oli vaipumassa."
"Riittää jo tähän kysymykseen", sanoi opettaja. "Sellaisessa vertauksessa kuin tämä on, ovat pienemmät eroavaisuudet vähemmän tärkeitä. On kylliksi tietää, että jos ihmisen tuotantokyvyn rajatonta kertautumista keksintöjen edistymisen kautta olisi kehitetty ja käytetty jonkunlaisellakaan harrastuksella yleiseksi hyväksi, köyhyys olisi kadonnut ja hyvinvointi ellei täydellinen ylellisyys olisi ollut yleisenä seurauksena. Kun tämä tosiasia on selvä kuin aurinko, on tarpeetonta ryhtyä pohtimaan taloustieteilijäin hiuksenhalkomiseen meneviä väitelmiä siitä olivatko luokan tai toisen olosuhteet yhdessä tai toisessa maassa hiukkaa parempia tai huonompia kuin mitä ne olivat olleet. Kylliksi on väitteen todistamiseksi, ettei kukaan missään maassa väittänytkään, että olisi ollut huomattavaa parannusta edes alkaakseenkaan täydellistä muutosta ihmiskunnan oloissa parempaan päin, joista suuret keksinnöt yleiseen käytäntöön otettuina olivat antaneet täydellisen ja pikaisen lupauksen ja mahdollisuuden."
"Ja nyt kerropa meille, Harold, mitä esi-isillämme oli sanomista tästä hämmästyttävästä seikasta — seikasta, joka oli vielä ihmeellisempi kuin itse suuret keksinnöt, nimittäin näiden epäonnistumisesta hyödyttää ihmiskuntaa huomattavammassa määrässä. Luonnollisesti jo itsessään niin hämmästyttävän ja ihmiskunnan onnellisuuden toiveille niin tuhoatuottavan ilmiön on täytynyt saattaa järjellisistä ihmisistä kokoonpannun maailman miettimään mitä suurimmasti, mikä sellaiseen mahtaa olla selityksenä Olisi voinut otaksua, että tämän epäonnistumisen, jota esi-isämme saivat kokea, olisi pitänyt olla kylliksi vakuuttamaan heille, että jotain täytyi olla suuressa määrässä väärin taloudellisessa järjestelmässä, joka tällaisen aiheutti tai salli ja ettei enempiä todistuksia olisi tarvittu kehottamaan heitä tekemään radikaalisia muutoksia siinä."
"Niin olisi ainakin luullut", sanoi poika, "mutta esi-isillemme ei näytä juolahtaneen mieleen pitää taloudellista järjestelmäänsä syynä tällaisiin seurauksiin. Kuten olemme huomanneet, tunnustavat he välittämättä siitä että he väittelivät prosenttimääristä, etteivät suuret keksinnöt olleet onnistuneet saamaan huomattavampaa parannusta ihmiskunnan oloissa, mutta he eivät koskaan näytä päässeen kylliksi kauas tutkiakseen perusteellisemmin, mistä tämä johtui. Sen ajan taloustieteilijäin laajoissa teoksissa emme me löydä mitään pohdiskelua vieläpä vähemmän yritystä selittää tätä seikkaa, joka meidän mielestämme ehdottomasti peittää varjollaan kaikki muut taloudellisen aseman piirteet ennen vallankumousta. Ja oudoin seikka kaikessa tässä on se, ettei tämä heidän epäonnistumisensa saavuttaa jotain mainitsemisen arvoista hyötyä keksintöjen edistymisen kautta näyttänyt kuolettavan esi-isiemme harrastuksia keksintöihin. He näyttivät olevan huumaannuksissa töittensä ylpeilemisestä, vaikkakin he olivat suletut pois niiden tuottamasta edusta ja heidän jokapäiväisenä unelmanaan olivat uudet keksinnöt, jotka yhä suuremmassa määrässä saattaisivat luomakunnan voimat heidän käytettäväkseen. Kukaan heistä ei nähtävästi pysähtynyt ajattelemaan, että vaikka Jumala tyhjentäisi varastostaan heidän hyväkseen kaikki käytännön ja voiman salaisuudet, ei ihmiskunta olisi hituistakaan paremmassa asemassa, elleivät he keksisi jotain taloudellista konetta, jonka kautta nämä keksinnöt voitaisiin saada paremmin palvelemaan yleistä hyvää kuin mitä ne olivat tähän saakka tehneet. He eivät näytä käsittäneen, että niin kauan kuin köyhyyttä oli olemassa, jokainen uusi keksintö, joka lisäsi tuotantovoimaa, oli ainoastaan yksi uusi syytös heidän taloudellista järjestelmäänsä vastaan sen kykenemättömyydestä, joka oli yhtä suuri kuin se oli kohtuuton. He näyttivät kokonaan jättäneen huomioonsa ottamatta sen seikan, että siihen saakka kunnes heidän mahtavat koneensa tullaan käyttämään inhimillisen hyvinvoinnin lisäämiseen, he olivat ja tulivat edelleenkin olemaan paljaita hullunkurisia tieteellisiä leikkikaluja, joilla ei ollut suurempaa todellista arvoa ja hyötyä ihmiskunnalle kuin useilla hyvinkeksityillä tanssivilla nukeilla. Tämä mieletön halu yhä enempiä, suurempia ja laajempia keksintöjä tekemään taloudellisella alalla yhdessä nähtävästi täydellisen välinpitämättömyyden kanssa siitä saavuttiko ihmiskunta niistä mitään lopullista hyötyä vai ei, voidaan käsittää ainoastaan pitämällä sitä yhtenä niistä oudoista heikkomielisen kiihoituksen kulkutaudinkohtauksista, joiden tiedetään vaivanneen vissien ajanjaksojen koko kansakuntia, etenkin keskiaikana. Mitään järkiperäistä selvitystä ei siihen ole olemassa."
"Hyvällä syyllä voit niin sanoa", huudahti opettaja. "Miksi hyödyksi todella olikaan, että kivihiili oli keksitty, kun kuitenkin oli yhtä paljon lämmittämättömiä asuntoja kuin koskaan ennen? Miksi hyödyksi olivat koneet, joiden avulla yksi mies voi kutoa yhtä paljon vaatteita kuin tuhannet sata vuotta ennen, kun kuitenkin oli yhtä paljon ryysyisiä, vilusta väriseviä olentoja kuin ennenkin? Miksi hyödyksi olivat koneet, joiden avulla amerikalainen farmari voi tuottaa tusinan kertaa enemmän ruoka-aineita, kuin hänen isoisänsä, kun kuitenkin oli olemassa yhä useampia nälkäkuolemakohtauksia ja suurempi määrä huonosti ravittua väkeä maassa kuin koskaan ennen ja laumoittain kodittomia, kurjuuteen vajonneita kulkureita vaelteli maassa kerjäten leipää jokaiselta ovelta? Nämä meidän esi-isämme olivat keksineet höyrylaivat, jotka olivat ihmelaitoksia, mutta näiden päätehtävänä oli kuljettaa köyhiä maista, jossa he olivat kerjäläisinä kulkeneet työtäsäästävistä koneista huolimatta, uudempiin maihin, jossa heidän välttämättömästi lyhyen ajan kuluttua oli uudelleen ryhdyttävä kerjäämään. Noin keskivälillä yhdeksättätoista vuosisataa riemustui maailma kutomakoneen keksimisestä ja siitä, minkä taakan se tulisi nostamaan ihmiskunnan hartioilta. Kuitenkin viisikymmentä vuotta myöhemmin pukuteollisuus, jonka luultiin muuttuvan keksinnön kautta parempain päin, oli muuttunut orjuudeksi sekä Amerikassa että Europassa joka 'hikipajasysteemin' nimellä saattoi silloisenkin hitaan väen häpeämään. Heillä oli helposti syttyviä tulitikkuja piikiven ja teräksen asemasta, paloöljyä ja sähkövalo kynttilöiden ja valaanöljyn asemasta, mutta saastan ja kurjuuden kuvat joita nämä parannetut valaistusvehkeet valaisivat, olivat samat ja näyttivät ainoastaan vielä pahemmilta niiden valossa. Ne harvat kerjäläiset, joita Amerikassa oli ollut yhdeksännentoista vuosisadan ensi neljänneksellä, kulkivat jalan, kun sen sijaan he viimeisellä neljänneksellä varastivat kulkunsa höyryhepojen vetämissä junissa ja oli heitä tällöin viisikymmentä kertaa enemmän. Maailma matkusti kuusikymmentä mailia tunnissa viiden tai kymmenen mailin asemesta vuosisadan alussa, mutta se ei ollut voittanut alaa tuumaakaan köyhyydeltä, joka siinä riippui kiinni kuin varjo kilpajuoksijassa."
HELENA ANTAA SELITYKSEN TOSISEIKOILLE.
"Nyt, Helena", jatkoi opettaja, "me haluaisimme sinun selittämään meille ne tosiseikat, joita Harold on meille niin selvästi esittänyt. Me haluamme sinun kertomaan meille, mistä se johtui, että ihmiskunnan taloudelliset olot saavuttivat enintäin tuskin huomattavan parannuksen, jos ollenkaan keksintöjen kehityksestä, jonka rajattoman tuotantovoiman lisääntymisen vuoksi kaiken järjellisen säännön mukaan olisi pitänyt täydellisesti muuttaa parempaan päin ihmissuvun taloudelliset olosuhteet ja kokonaan poistaa puutteen maailmasta. Mikä vanhassa yksityiskapitalismin systeemissä aiheutti tällaisen epäonnistumisen?"
"Sen aiheutti voittojärjestelmän käytännössä olo", vastasi tyttö Helen.
"Ole hyvä ja selitä tarkemmin."
"Suuret taloudelliset keksinnöt, joista Harold on puhunut", vastasi tyttö, "olivat niin kutsuttua työtäsäästävää kone ja parannusmallia — se tahtoo sanoa ne saattoivat miehen kykeneväksi tuottamaan enemmän kuin ennen samalla työllä tai tuottamaan saman vähemmällä työllä. Kollektiivisen teollisuushoidon aikana, yhdenvertaisten etujen vallitessa, kuten meillä on nyt laita, tulisi jokaisen tällaisen keksinnön seurauksena olemaan lisäännys kokonaistuotannossa tasanjaettavaksi kaikkien kesken tai jos kansa niin halusi ja äänesti tuotanto jäämään siksi mikä se oli ja työn säästäminen jaettavaksi vapaa-aikana kaikille. Mutta vanhan järjestelmän aikana ei ollut luonnollisesti mitään kollektiivista hallintoa. Kapitalistit olivat haltioita, ollen ainoita henkilöitä, jotka voivat harjoittaa suurempaa liikettä tai ryhtyä taloudellisiin yrityksiin ja siinä mitä he tekivät tai tekemättä jättävät, ei heillä ollut näkökohtana yleisön etu tai yhteinen voitto vaan yksinomaan heidän oma voittonsa. Ainoa syy, mikä voi saada kapitalistin ottamaan käytäntöön joku keksintö, oli toivo voittonsa suurenemisesta tuotannon lisääntymisen kautta samalla työllä tai saman tuotteen valmistamisen kautta vähemmällä hinnalla."