"Ottakaamme käsiteltäväksemme ensiksi ensimmäisen tapauksen. Otaksukaamme, että joku kapitalisti ottaessaan käytäntöön työtäsäästävän koneen on päättänyt pitää työssä kaikki entiset työjäisensä ja nauttia voittonsa saamalla suuremman määrän tuotantoa samalla kustannuksella. Nyt, jos kapitalisti halusi lisätä tuotantoaan ilman koneen apua, oli hänen palkattava lisää työläisiä, joille oli maksettava palkkaa, joka taasen myöhemmin kulutettiin ostaessa tuotteita markkinoilta. Tässä tapauksessa joka kerran tuotannon lisääntyessä myöskin oli jonkun verran lisäännystä, vaikkakaan ei yhtäpaljon kuin edellistä, myöskin yhteiskunnan ostokyvyssä. Mutta kun kapitalisti lisäsi tuotantoaan koneiden avulla lisäämättä työläistensä lukua, ei yhteiskunnan ostokyvyn puolella ollut huomattavissa vastaavaa lisäännystä korvaamaan kasvanutta tuotantoa. Osa ostokyvystä meni tosin palkoissa konetyöläisille, jotka rakensivat työtäsäästävät koneet, mutta se oli verrattain vähäistä verrattuna tuotannon lisäykseen, jota kapitalisti toivoi saavuttavansa koneistonsa avulla, sillä muussa tapauksessa ei hänellä suoranaisesti täyttämään entistä enemmän jo ennestään tulvillaan olisi ollut mitään syytä ostaa konetta. Lisätty tuotanto pyrki siten suoranaisesti täyttämään entistä enemmän ja ennesään tulvillaan olevia markkinoita; ja jos huomattavampi määrä kapitalisteja otti samalla tapaa käytäntöön koneita, tuli yltäkylläisyys muuttumaan täydelliseksi kriisiksi ja aiheuttamaan yleisen seisauksen tuotannossa."
"Välttääkseen tai pienentääkseen tällaista onnettomuutta voivat kapitalistit menetellä kahdella tavalla. He voivat, jos näkivät hyväksi, alentaa lisääntyneitten konetuotteittensa hintaa niin että yhteiskunnan ostokyky, joka oli pysynyt ennallaan, voisi käyttää ainakin lähes yhtä kaikki tuotannosta kuin se oli tehnyt vähemmälle tuotannolle kalliimmilla hinnoilla ennen koneiden käytäntöön ottamista. Mutta jos kapitalistit tekivät tämän, eivät he saavuttaneet mitään lisäetua koneiden käytäntöön otosta, koko voitto silloin langeten yhteiskunnalle. Tarpeetonta on sanoakaan, ettei tämä ollut kapitalistien tarkoitusperänä. Toinen menettelytapa heillä oli pitää tuotantoaan samassa määrässä, missä se oli ollut, ennen koneen käytäntöön ottamista ja hankkia voittonsa erottamalla työväkeä siten, säästäen työkustannuksissa. Tällä tavoin useimmassa tapauksessa tehtiinkin, sillä tavarain ylipaljous oli niin yleisesti uhkaamassa, että kapitalistit varoivat suuresti lisäämästä tuotantoa paitsi jos keksinnöt aukaisivat kokonaan uusia aloja. Esimerkiksi jos kone saattoi yhden miehen kykeneväksi tekemään kahden miehen työn, kapitalisti erotti puolet työvoimastaan, pisti säästön työkustannuksista taskuunsa ja silti pystyi tuottamaan yhtä paljon kuin ennenkin. Vielä lisäksi oli tällä menettelytavalla toinenkin etu. Erotetut työmiehet paisuttivat työttömien lukua, jotka kauppasivat itseään toistaan halvemmasta työtä saadakseen. Tämän kilpailun kiivaus teki pian kapitalistille mahdolliseksi alentaa palkkoja entiselle puolelle työvoimalleen, jonka hän oli työssään pidättänyt. Täten oli tavallisena seurauksena työtä säästävien koneiden käytäntöön ottamisesta; ensiksi työmiesten erottaminen ja sitten lyhemmän tai pitemmän ajan kuluttua palkkojen aleneminen niille, jotka työssä saivat pysyä."
"Jos oikein ymmärrän sinua", sanoi opettaja, "siten seurauksena työtäsäästävistä keksinnöistä oli joko tuotannon lisääntyminen ilman vastaavaa lisäännystä yhteiskunnan ostokyvyssä siten yhä lisäten ylijäämää tai muuten ehdottomasti yhteiskunnan ostokyvyn väheneminen erottamisten ja palkanalennusten kautta tuotannon kuitenkin pysyessä edelleen samana kuin ennenkin. Se tahtoo sanoa, puhtaana tuloksena työtäsäästävistä koneista oli erotuksen lisääminen tuotannon ja kulutuksen välillä, joka erotus jäi kapitalistien käsiin voitto-osana."
"Aivan niin. Ainoana johteena kapitalistille ottaa käytäntöön työtäsäästäviä koneita oli suuremman tuotanto-osan pidättäminen omaksi voitokseen kuin ennen vähentämällä työväenluokan osaa — toisin sanoin, työtäsäästävä koneisto, jonka olisi pitänyt hävittää köyhyys maailmasta, muuttui välineeksi voittojärjestelmän aikana köyhdyttämään kansan joukkoja vielä nopeammin kuin ennen koskaan."
"Mutta eikö kilpailu kapitalistien kesken pakottanut heitä uhraamaan osaa lisääntyneestä voitostaan hintojen alennuksen katitta päästäkseen tavaroistaan?"
"Epäilemättä, mutta sellaiset hinnanalennukset eivät lisänneet kansan kulutuskykyä paitsi milloin se tapahtui voitto-osasta ja kuten John meille selitti tänä aamuna, kun kapitalistit olivat kilpailun kautta pakotettuja alentamaan hintojaan, he säästivät voitto-osaansa mahdollisimman kauan korvaamalla hintojen alennuksia tavaran laadun huonontamisella tai alentamalla palkkoja, kunnes yleisöä ja palkkatyöläisiä ei voitu enempää nenästä vetää tai kiristää. Silloin vasta alkoivat he uhrata omaa voitto-osaansa ja silloin oli liian myöhäistä köyhtyneille kuluttajille lisätä kulutustaan. Aina oli asianlaita se kuten John sanoi, että maassa, jossa kansa oli köyhintä, olivat hinnat alimmat mutta ilman hyötyä itse kansalle."
AMERIKALAINEN MAANVILJELIJÄ JA KONEET.
"Ja nyt", sanoi opettaja, "haluan minä kysyä teiltä jotain työtäsäästävien keksintöjen vaikutuksesta siihen luokkaan niin kutsutulta kapitalisteja, jotka muodostivat suurimman osan Amerikan kansasta — tarkoitan maanviljelijöitä. Sen johdosta, että he omistivat farminsa ja työkalunsa, vaikkakin velan ja kiinnitysten painamina, olivat he jokatapauksessa muodollisesti kapitalisteja, vaikkakin yhtä säälittäviä kapitalistien uhreja kuin köyhälistötyöläiset. Työtäsäästävät maanviljelyskonekeksinnöt Amerikassa yhdeksännellätoista vuosisadalla olivat kerrassaan jotain ihmeteltävää saattaen yhden miehen kuten meille on kerrottu, kykeneväksi tekemään viidentoista miehen työn sataa vuotta ennemmin. Kuitenkin oli amerikalainen maanviljelijä käymässä suoraa perikatoa kohti juuri näitä keksintöjä käytäntöön ottaessa. Minkä syyksi laskette tämän? Miksi ei maanviljelijä yhdenlaisena kapitalistina läjännyt voittoja työtäsäästävistä koneistaan kuten muutkin kapitalistit?"
"Kuten jo olen sanonut", vastasi tyttö, "johtuivat työtäsäästävän koneiston antamat voitot palkatun työn lisääntyneestä tuotantokyvystä, siten saattaen kapitalistille mahdolliseksi joka tuottaa suuremman määrän samalla työkustannuksella tai yhtäläisen tuotannon vähemmällä työkustannuksella kun koneen korvaamat työläiset voitiin erottaa. Voittojen määrä oli siten riippuvainen harjoitetun liikkeen suuruudesta — se on palkattujen työläisten luvusta ja vastaavasta summasta, minkä työkustannukset koskivat liikkeeseen. Kun maanviljelystä harjoitettiin tavattomassa määrässä, kuten oli asian laita niin kutsutuilla bonanza farmeilla Yhdysvalloissa tänä aikana, kuuluen niihin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen tuhanteen eekkeriin maata, tekivät niitä viljelevät kapitalistit suuria voittoja, jotka juuri suoranaisesti johtuivat työtäsäästävistä maanviljelyskoneista ja jotka olisivat olleet mahdottomia ilman niitä. Nämä koneet tekivät heidät kykeneviksi asettamaan markkinoille suuresti lisääntyneen tuotannon vähäisellä työkustannuslisäyksellä tai saman tuotannon suurella työkustannusten alennuksella. Mutta amerikalaisten maanviljelijäin varsinainen joukko toimi ainoastaan pienessä määrässä ja palkkasi ainoastaan vähän työvoimaa tehden itse pääasiallisesti oman työnsä. He voivat siten saavuttaa ainoastaan pienen voiton, jos ollenkaan työtäsäästävistä koneista erottamalla työväkeään. Ainoa keino, jolla he voivat niistä hyötyä nauttia, oli, ei vähentämällä tuotantokustannuksia, vaan lisäämällä tuotantoaan oman työnsä lisääntyneen tuottamiskyvyn kautta. Mutta ottaen huomioon, ettei tällä välin ollut tapahtunut mitään lisäännystä yhteiskunnan ostamiskyvyssä yleensä, ei löytynyt enempää rahoja heidän tuotteittensa ostamiseen kuin ennenkään ja luonnollisesti siis, jos maanviljelijäin koko joukko työtäsäästävien koneiden avulla lisäsi tuotteitaan, he voivat saada kasvaneesta tuotannostaan ainoastaan halvennetun hinnan, niin että he lopuksi eivät saaneet enempää suuremmasta sadosta kuin vähemmästäkään. Vieläpä, he eivät voineet saada niinkään paljoa, sillä vähäinenkin ylijäämä ahtaalla olevan kapitalistin käsissä, joka sitä ei voinut säilyttää, vaan oli pakotettu myymään, vaikutti alentamalla markkinahinnat määrään, joka oli kokonaan vähempi suhteellisesti ylijäämään. Yhdysvalloissa oli tällaisten pikkumaanviljelijäin luku määrä niin suuri ja heidän pakkonsa myydä tuotteensa niin suuri, että loppupuoliskolla vuosisataa he eivät pilanneet ainoastaan omia markkinoitaan, vaan myöskin suurten kapitalistien markkinat, jotka viljelivät suuria farmeja."
"Loppupäätöksenä siis on", sanoi opettaja, "että puhdas tulos työtäsäästävistä koneista Yhdysvaltojen pikkufarmarijoukolle oli turmiota tuottava."