"Epäilemättä", vastasi tyttö. "Tämä on sellainen tapaus, jossa historialliset tosiseikat ehdottomasti todeksi näyttävät järjellisen teorian. Kiitos voittojärjestelmälle keksinnöt, jotka kertasivat maanviljelijän tuotantokyvyn viisitoista kertaiseksi, saattoivat hänet vararikkoon ja niin kauan kuin voittojärjestelmää säilytettiin, ei hänellä ollut mitään pelastuksen toivoa."
"Olivatko maanviljelijät ainoa pikkukapitalistiluokka, jota työtäsäästävä koneisto pikemmin vahingoitti kuin auttoi?"
"Sääntö oli sama kaikille pikkukapitalisteille, missä hyvänsä ammatissa he sitten olivatkaan. Perustana sille oli, kuten olen sanonut, se seikka, että kapitalistien saavuttama voitto työtäsäästävistä koneista oli suhteellinen työmäärään, jonka he koneiden vuoksi voivat erottaa — se tahtoo sanoa, suhteellinen heidän liikkeensä suuruuteen. Jos kapitalistin liikkeenharjoitusmäärä oli niin pieni, ettei hän voinut tehdä suuria säästöjä työkustannusten vähentämisellä hankkimalla koneistoa, silloin saattoi sellaisen koneen käytäntöönottaminen hänet epäedulliseen asemaan verrattuna suurkapitalisteihin. Työtäsäästävät koneet olivat siten yhtenä voimakkaimmista vaikuttimista, jotka loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa tekivät pikkukapitalistille mahdottomaksi millään alalla kilpailla suurkapitalistien kanssa ja auttoivat taloudellisen maailman hallinnon kokoamista aina harvempien ja harvempien käsiin."
"Otaksutaanpa, Helen, ettei vallankumousta olisi tapahtunut, että työtäsäästäviä koneita olisi edelleen keksitty yhtä nopeaan kuin ennenkin ja että suurkapitalistien etujen yhdistyminen, jota jo ennustettiin, olisi saatu täydelliseksi niin että heidän väliseen kilpailuun kulutettujen voittojen hukka olisi lakannut, mikä olisi siitä ollut seurauksena?"
"Siinä tapauksessa", vastasi tyttö, "kaikki se rikkaus, jota oli tuhlattu kauppakilpailuun, olisi tuhlattu lisäksi ylellisyyteen, mitä jo ennen siihen tuhlattu. Vuosi vuodelta keksityt uudet koneet olisivat jatkaneet mahdollisuutta yhä pienemmälle ja pienemmälle osalle ihmiskuntaa tuottaa kaikki ihmiskunnan elintarpeet ja muu osa ihmiskuntaa, näihin lukien työläisten lukemattomat joukot olisivat saaneet työskennellä hyödyttömässä työssä hankkiakseen aineksia rikkaiden ylellisyydelle tai saaneet olla näiden persoonallisina palkollisina. Maailma olisi siten tullut jaetuksi kolmeen luokkaan: isännistöluokka, jonka lukumäärä oli rajotettu; suuri lukuinen määrä hyödyttömässä työssä olevia työläisiä, jotka olivat palkatut hankkimaan ylellisyystarpeita isännistöluokalle; ja pienoinen joukko hyödyllisesti tuottavia työläisiä, jotka koneiden täydellisen kehityksen kautta olisivat kykeneviä hankkimaan kaikille tarpeet. Tarpeetonta on sanoa, että kaikki muut paitsi isännät olisivat olleet alhaisimmassa tilassa elinehtoihinsa nähden. Riutuvat valtakunnat muinaisina aikoina ovat usein tarjonneet tällaisia kuvia keisarillisesta ja aristokraattisesta loistosta, jonka varustamiseksi ja ylläpitämiseksi nälkäänäkevien kansojen työ käytettiin. Mutta ei mikään muinaisuudessa esiintyvä kuva olisi vetänyt vertoja sille, mitä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla olisi ollut näytettävänä, jos suuri vallankumous olisi sallinut yksityiskapitalismin saattaa kehityksensä huippuunsa. Muinaisina aikoina kansan suuria joukkoja on täytynyt käyttää hyödylliseen työhön varustaakseen maailman tarpeet, joten isäntien loistoon ja iloituksiin saatavissa oleva työväen osa on ollut verrattain pieni. Mutta rahavaltaisessa keisarikunnassa arvelemme me keksintönero työtäsäästävien koneiden avulla olisi saattanut isännät kykeneviksi käyttämään suurimman osan alamaisistaan oman valtionsa ja ylellisyytensä palvelukseen, kuin olisi ollut mahdollista minään muuna historiallisena itsevaltiuden aikana. Kauhistuttavat näytelmät ihmisten jumaliksi korottamisesta nöyrälle ja palvelevalle kansalle, joita Assyria, Egypti, Persia ja Rooma tietävät kertoa, olisivat nykyisten rinnalla himmentyneet pieniksi."
"Jo riittää, Helen", sanoi opettaja. "Todistelmiesi nojalla me jätämme tutkistelemisemme yksityiskapitalismin taloudellisesta järjestelmästä, jonka suuri vallankumous on ainaiseksi hävittänyt. Luonnollisesti on olemassa suuri joukko muita kohtia ja sivuseikkoja kysymyksessä, joita voisimme ottaa käsitelläksemme, mutta niiden tutkiminen olisi yhtä hyödytöntä kuin mieltämasentavaakin. Minä arvelen, että me olemme jo käsitelleet tärkeimmän kohdan. Jos te käsitätte, miksi ja miten liikevoitto, korko ja vuokra synnyttivät rajoituksen yhteiskunnan useimpien kulutusvoimalle pieneen osaan sen tuottavasta voimasta, siten taasen vuorostaan sortaakseen jälkimmäistä, olette te käsittäneet salaisuuden maailman köyhyyteen ennen vallankumousta sekä mahdottomuuteen saada aikaan mitään huomattavampaa tai pysyväistä parannusta millään alalla ihmiskunnan taloudellisia oloja siihen saakka kunnes yksityiskapitalismi, josta liikevoittojärjestelmä vuokrineen ja korkoineen olivat tärkeitä ja eroittamattomia osia, tulisi poistetuksi."
XXIX LUKU.
MINULLE OSOTETAAN KUNNIOITUSTA.
"Ja nyt", jatkoi opettaja katsahtaen gallerille, jossa tohtori ja minä istuimme piilossa, "on minulla suuri hämmästys teidän varallenne. Niiden joukossa, jotka ovat kuunnelleet luentoanne tänään, sekä aamu- että iltapäivällä on muuan henkilö, jonka nimen teidän tulisi voida arvata sanoessani, että kaikista henkilöistä maan päällä, hän on ehdottomasti pystyvin ja ainoa täysin pätevä arvostelemaan, miten tarkka teidän kuvauksenne yhdeksännentoista vuosisadan oloista on ollut. Ettei tieto siitä olisi häirinnyt tyyneyttänne, olen minä tähän saakka pidättänyt kertomasta, että meidän luonamme on tänään saapuvilla ei vähemmän huomattava vieras kuin Julian West ja että hän on hyväntahtoisesti suostunut sallimaan minun esittää itsensä teille."
Minä olin myöntynyt pikemmin vastenhakoisesti opettajan pyyntöön, kun en olisi halunnut asettaa itseäni uteliaisuuden esineeksi. Mutta minun oli kumminkin vielä tehtävä tuttavuutta kahdennenkymmenennen vuosisadan poikien ja tyttöjen kanssa. Kun he saapuivat ympärilleni, oli helppoa tyttöjen kiihkeistä silmäyksistä ja poikien liikutetuista kasvoista nähdä, miten suuresti heidän mielikuvituksensa oli hämmästyksissä läsnäoloni vuoksi heidän joukossaan ja miten kaukana heidän tunteensa olivat tavallisesta ja epämiellyttävästä uteliaisuudesta. Mielenkiinto, jota he minuun osottivat oli niin täydellisesti myötätuntoista, ettei se olisi voinut loukata hienotunteisintakaan luonnetta.