Tällainen oli itseasiassa ollut kaikkien täysikasvuistenkin henkilöitten käytös minua kohtaan, joita olin tavannut, mutta olin tuskin odottanut samaa käytöskykyä koululapsilta. Minä en, kuten näytti, ollut kylliksi ottanut huomioon sitä vaikutusta, joka oli tapoihin sillä hienostumisen ilmakehällä, joka ympäröi nykyajan lapsia aina kehdosta alkaen. Nämä nuoret olennot eivät olleet koskaan nähneet karkeutta, raakuutta tai sopimatonta käytöstä kenenkään puolelta. Heidän luottamustaan ei oltu koskaan väärinkäytetty, heidän tunteitaan loukattu tai heidän epäluuloaan kiihoitettu. Kun he eivät koskaan olleet kuvitelleetkaan löytyvän sellaista olentoa, kuin yhteiskunnallisesti ylempänä tai alempana olevaa henkilöä, eivät he olleet oppineet kuin yhden käytöstavan. Kun heillä ei koskaan ollut ollut tilaisuutta synnyttää väärää tai pettävää vaikutusta tai jotain sen tapaista, oli luonnollista, etteivät he tietäneet, mitä teeskentely oli.
Todenteolla ovat nämä taloudellisen yhdenvertaisuuden toisarvoiset seuraukset, nämä siveelliset ja yhteiskunnalliset mullistukset, jotka loivat ihmisten kanssakäymiselle ylevän ilmapiirin, kaikesta huolimatta olleet suurinta apua jota itse periaatteesta on ollut ihmisonnelle.
Heti jouduin puhumaan ja leikkiä laskemaan tämän nuoren joukon kanssa niin kevyesti kuin olisin heidät aina tuntenut, ja heidän hartaasti kuunnellessaan mitä heille kerroin vanhan ajan kouluista ja itse huvia nauttien heidän naiivien huomautustensa johdosta livahti tunti huomaamatta ohitse. Nuoriso on aina innostavaa ja näiden raittiiden, kauniiden ja nerokkaiden olentojen läsnäolo vaikutti kuin viinikylpy.
Florence! Ester! Helena! Marion! Margaret! George! Robert! Harald! Paul! — En milloinkaan unohda sitä tähtisilmäisten tyttöjen ja komeitten poikain joukkoa, jossa ensiksi tutustuin kahdennenkymmenennen vuosisadan tyttöihin ja poikiin. Voiko olla, että Jumala lähettää suloisempia sieluja maan päälle nyt kun se niille on niin paljon soveliaampi?
LUKU XXX.
MITÄ YLEINEN SIVISTYS MERKITSEE.
Oli muuan noita intiaanikesän iltapuolia jolloin tuntuu synnilliseltä tilaisuuden tuhlaukselta joutilaan hetken sisällä viettäminen. Kun meillä ei ollut minkäänlaista kiirettä, otimme tohtori ja minä kahden istuttavat moottorivaunut lähimmältä asemalta ja viiletimme kotoa poispäin poikkeillen tieltä aivan päähänpistojen mukaan. Ääntä pitämättä vieriessämme sileitä katuja, joille laiteilla olevat puuryhmät olivat sirotelleet lehtiään, aloin ihmetellä koululasten varhaista kypsyyttä, he kun kolmen-, neljäntoista vuotisina pystyivät käsittelemään aineita jotka minun aikanani tavallisesti oli säästetty korkeakouluihin ja yliopistoihin. Tämän kuitenkin tohtori selitti.
"Siitä ajasta alkaen", hän sanoi, "jolloin maailma hyväksyi työn ja sen tulosten tasaisen jakoehdotuksen, kävi kansantalous niin yksinkertaiseksi tieteeksi että kuka lapsi tahansa, joka osaa soveliaasti jakaa omenan pikku veljiensä kesken, on sen salaisuuden perillä. Tietysti on väärän kansantalouden erhetyksien keksiminenkin sangen yksinkertainen asia, kun kerran vain voi sitä vertailla oikean kanssa.
"Mitä yleensä tulee varhaiseen henkiseen kehitykseen", jatkoi tohtori, "en luule että se on erikoisemmin huomattava, meidän lapsissamme teidän päiviinne lapsiin verrattuna. Me varmastikaan emme pyri sitä kehittämään. Yhdeksännentoista vuosisadan selväjärkinen kahdentoista vuotias koululapsi ei luultavastikaan tuloksiin nähden joutuisi huonommalle puolen vertailussa tavallisen kaksitoista vuotiaan kanssa meidän kouluissamme. Vertaillessanne heitä kymmentä vuotta myöhemmin näyttäisi ehkä kasvatusjärjestelmäin erotus vaikutustansa. Yhden- ja kahdenkolmatta vuotiaana tavallinen nuorukainen teidän päivinänne lienee ollut vain vähän pitemmällä kasvatuksessa kuin neljännellätoista vuodellaan, kun hänen luultavasti oli täytynyt lähteä koulusta tehtaaseen tai farmille siihen aikaan tai parisen vuotta myöhemmin, ellei hän sattunut oleman joku rikkaan vähemmistön lapsista. Vastaava lapsi meidän järjestelmämme vallitessa olisi jatkanut opintojaan keskeymättä ja yhdenkolmatta ikäisenä saavuttanut sen mitä te tavallisesti sanoitte korkeakoulun opetuskurssiksi."
"Kasvatuskoneiston laajennuksen, joka vaadittiin korkeamman kasvatuksen varaamiseksi kaikille, on täytynyt olla tavaton", sanoin. "Meidän alkeiskoulujärjestelmämme piti alkeistietoja lähes kaikkien lasten varalle, mutta kahdestakymmenestä tuskin yksi kävi edes oppikouluun, tuskin yksi sadasta ennätti korkeakouluun eikä täyttä yhtä tuhannesta koskaan nähnytkään opistoa. Minun aikani suurista yliopistoista — Harvard, Yale ja muut — lienee tullut pikku kaupunkeja, jotta voivat vastaan ottaa sinne tulvivat ylioppilaat."