"Kertoessanne tätä", sanoin, "näyttää sangen selvältä, miten loikki niin kävi eikä toisin voinut käydä; mutta tuskin voitte kuvitella miten yhdeksännentoista vuosisadan ihmiseen, joka on tottunut siihen äärettömään tilaan mikä kirkollisilla rakennuksilla ja vaikutuksella oli hallussaan ihmisten asioissa, vaikuttaa aatos maailmasta joka toimeen tulee ilman mitään sellaista."
"Voin jotenkin kuvitella hämmästystänne", vastasi toverini, "vaikka en suinkaan täydellisesti. Ja kuitenkin täytyy minun sanoa ettei mikään vaihdos yhteiskuntajärjestelmässä näytä meistä niin selvästi olleen teidän aikanne merkkien heijastama kuin juuri tämä kirkollisen järjestelmän menehtyminen. Kuten itse huomautitte juuri ennen tänne kirkkoon tuloamme, vallitsi silloin yleinen opin kappaleitten hajoamistila, jonka johdosta aikalaisenne arvelivat mitä jäämään piti. Papiston vaikutus ja auktoriteetti oli nopeasti häviämässä, lahkorajat olivat rikki kulumassa, uskontunnustuksia ruvettiin halveksimaan ja traditsioonien uskottavuuteen ei enää luotettu. Jos jotakin voitiin varmasti ennustaa, niin ainakin sitä että maailman uskonnolliset aatteet ja laitokset olivat lähenemässä suurta vaihdosta."
"Epäilemättä", sanoin, "jos kirkolliset minun aikanani olisivat arvelleet lopullisen tuloksen riippuvan miesten kesken vallitsevan ajatuskannan vaikutuksesta, niin heidän olisi täytynyt jättää kaiken toivonsa vaikutusvaltansa pysyväisyyden suhteen, mutta asiassapa oli toinenkin vaikutin joka heille rohkeutta antoi."
"Ja mikä se oli?"
"Naiset. Heitä minun aikanani sanottiin uskonnolliseksi sukupuoleksi. Papisto yleensä oli taipuvainen myöntämään että sivistyneen ja yleensä koko miesluokan harrastus kirkkoa kohtaan oli sangen huonoa, mutta he luottivat siihen että naisten hurskaus oli asian pelastava. Nainen oli kirkon viimeinen tuki. Naiset eivät yksinomaan olleet uskonnollisissa toimituksissa pääasiallisia läsnäolijoita, vaan suureksi osaksi heidän vaikutuksensa kautta miehiin nämä sietivät niinkin paljon kuin he tekivät kirkollisia vaatimuksia. Eivätkö siis pappismiehemme täydellisesti voineet luottaa naisten jatkuvaankin kannatukseen, tekivätpä sitten miehet mitä tahansa?"
"Varmaankin he olisivat voineet, jos naisten kanta olisi muuttumatta entiselleen jäänyt, mutta kuten epäilemättä nyt jo hyvin tiedätte, naisten näköpiirin kohoaminen ja laajeneminen joka suuntaan oli ehkä merkittävimpiä vallankumouksen yksityispiirteitä. Jos naisia sanottiin uskonnolliseksi sukupuoleksi, niin se olisi ollut suuri ansion osotus, jos sillä olisi tarkotettu että he olivat henkisesti korkeammalla, mutta sitäpä eivät ollenkaan tarkoittaneet ne jotka sitä sanamuotoa käyttivät; sillä vain tarkoitettiin kohteliaalla tavalla huomauttaa sitä tosiseikkaa että naiset teidän aikananne olivat alamaista sukua. He kun säännöllisesti olivat ala-arvoisemmin kasvatettuja kuin miehet, tottumattomia vastuunalaisuuteen ja tottuneita alamaisuuteen ja itseensä luottamattomuuteen, nojausivat he kaikissa asioissa esikuviin ja auktoriteetteihin. Siksi he luonnollisesti yhä riippuivat kiinni uskonnon auktoriteettisen opetuksen periaatteissa kauan sen jälkeen kuin miehet sen olivat hyljänneet. Kaikki se vallankumouksessa muuttui ja oikeastaan alkoi muuttua jo kauan sitä ennen. Vallankumouksen jälkeen ei ole ollut mitään erotusta sukupuolien kasvatuksessa eikä liioin heidän taloudellisen yhteiskunnallisen asemansa riippumattomuudessa, vastuunalaisuuden ja kokemuksen harjoituksessa asiain käytännöllisen johtamisen suhteen. Kuten luonnollisesti olette havainneet he eivät enää ole erikoista alempaa luokkaa kuten ennen eivätkä he liioin enää kärsi auktoriteettia enemmän uskonnossa, politiikassa, taloudessa kuin heidän veljensäkään. Jokaisessa elämän pyrkimyksessä he miesten kanssa yhtyvät samoissa olosuhteissa, kaikista pyrkimyksistämme tärkeimmässä ja valtavimmassakin — tiedon etsinnässä luonnon suhteen, ihmisen tarkoituksen suhteen sekä hänen asemansa suhteen henkiseen ja aineelliseen äärettömyyteen josta hän osa on."
LUKU XXXII
ERITIS SICUT DEUS.
"Minä otaksuin siis", sanoin, "että uskonnollisten osastojen ja pappisluokan häviäminen ei ole vaikuttanut yleisen uskonnollisen harrastuksen vähenemistä."
"Olisitteko voinut arvella että se sitä olisi vaikuttanut?"