"Aivan varmaan. Sitä on opetettu historian alusta asti ja epäilemättä jo ennenkin, mutta Kristuksen opetus on täydellisimpänä ja selvimpänä meille saapunut. Se oli sama oppi jota hän opetti, mutta maailma harvoja lukuunottamatta ei silloin voinut sitä omaksua, eikä milloinkaan ole ollut mahdollista maailman yleisesti sitä omaksua eikä edes ymmärtää sitä, ennenkuin nykyisenä vuosisatana."
"Miksi ei maailma voinut aikaisemmin omaksua ilmoitusta jonka se nyt näyttää niin helposti ymmärtävän?"
"Siksi", vastasi Mr. Barton, "että sielun ja Jumalan — joka on sama — profeetta ja ilmoittaja on rakkaus ja aina viime päiviin asti ei maailma ole tahtonut rakkautta kuulla, vaan sen ristiinnaulinnut. Kristuksen uskontoa, se kun riippui epäitsekkään innostuksen kokemuksesta ja välittömästä näkemisestä, ei voinut hyväksyä eikä ymmärtää yleisesti maailma joka sieti yhteiskunnallista järjestelmää mikä perustui olemassaolosuhteisiinsa nähden veljesmurhaa vaativaan taisteluun. Profeetat, messiaat, tietäjät ja pyhät lienevät todella itsessään nähneet Jumalan kasvoista kasvoihin, mutta mahdotonta oli että yleinen käsitys Jumalasta olisi sellaiseksi tullut kuin Kristus hänet näki, ennenkuin yhteiskunnallinen oikeus oli saattanut voimaan veljellisen rakkauden. Ihmisen täytyi ihmiselle veljenä esiintyä, ennenkuin Jumala hänelle isänä saattoi ilmestyä. Nimellisesti papisto ammattinaan hyväksyi ja kertasi Kristuksen opetusta että Jumala on rakastava isä, mutta tietysti oli sula mahdottomuus että sellainen aatos saattoi itää ja juurtua sydämmiin jotka olivat kylmät ja kovat kuin kivi lähimmäisiänsä kohtaan ja vihan ja epäilyksen tahmaama. 'Jos ihminen ei rakasta veljeänsä jonka hän nähnyt on, kuinka hän Jumalaa rakastaa taitaisi jota hän ei nähnyt ole'? Papit saarnasivat kuulijansa kuuroiksi kehoittaen heitä Jumalata rakastamaan, antamaan sydämmensä hänelle. Siten annetut sydämmet Jumalan rakkaus vihdoin sytyttäisi, samoinkuin muinaistarujen mukaan taivaan tuli oli aulis sytyttämään uhrit jotka olivat soveliaasti valmistetut.
"Tuosta saarnatuolista, Mr. West, olette epäilemättä sangen monasti kuulleet nämä sanat ja monia muita niiden tapaisia kerrottavan: 'Jos me toinen toistamme rakastamme, niin Jumala asuu meissä ja hänen rakkautensa on täydellinen meissä.' 'Hän joka veljeänsä rakastaa asuu valossa.' 'Jos joku ihminen sanoo, minä rakastan Jumalaa, mutta vihaa veljeänsä, hän on valehtelija.' 'Joka ei veljeänsä rakasta, hän on kuolemaan vikapää.' 'Jumala on rakkaus ja joka rakkaudessa vaeltaa, hän vaeltaa Jumalassa.' 'Jokainen joka rakastaa tuntee Jumalan.' 'Joka ei rakasta, hän ei Jumalata tunne.'
"Siinä ovat ne pisarat Kristuksen opetuksesta jotka olivat ehtoina jumalalliseen elämään. Tästä me löydämme tarpeeksi selvitystä, miksi sitä ilmoitusta, joka tuli Kristukselle kauan sitten ja muille valistuneille sieluille, ei voinut ihmiskunta yleensä omaksua niin kauan kuin epäinhimillinen yhteiskuntajärjestelmä yllä piti vallitusta ihmisen ja Jumalan välillä, ja miksi sinä hetkenä, jolloin tämä vallitus särettiin, ilmoitus tulvi maailmalle kuin auringon valovirta.
"'Jos me toisiamme rakastamme, niin Jumala meissä asuu', huomatkaa miten nämä sanat selviksi kävivät sen kautta että vihdoinkin ihmissuku Jumalan löysi. Se ei tapahtunut, se huomatkaa, suoranaisesti, vasiten tai tietoisesti Jumalaa etsimällä. Se inhimillisyyden suuri innostus, joka vanhan järjestelmän kumosi ja veljesyhteiskunnan synnytti, ei ollut tarkoitukseltaan eikä tietoisuudeltaan ollenkaan pyrkimystä Jumalaa kohti. Se oli luonteeltaan inhimillinen liike. Se oli ihmissydänten sulaantumista ja yhdistymistä toisiinsa, katuvan ja heräävän tunteellisuuden purkautumista, keskinäisen rakkauden ja itseuhrauksen levollista vaikutusta yhteiseksi hyväksi. Mutta 'jos me toisiamme rakastamme, niin Jumala meissä asuu', ja niin ihmiset hänet löysivät. Näyttää että tuli hetki, ihmissuvun koko historian ylevin hetki, jolloin vasta toisensa syleilyksissä tavanneitten veljien maailman veljellinen hehku näyttää liittyneen jumalallisuuteen kuvaamattomassa värähdyksessä, aivan kuin Jumalan käsi olisi liittynyt ihmisten yhdistyneisiin käsiin. Ja niin on sitä jatkunut tähän päivään asti ja alati on jatkuva."
LUKU XXXIII.
ERINÄISIÄ TÄRKEITÄ ASIOITA KATSELEMASSA.
Puolisen jälkeen tohtori sanoi että hänellä oli ehdotettavana tarkastelumatka iltapuolta varten.
"Mieleeni on usein juolahtanut", hän jatkoi, "että kun teidän on mentävä maailmalle ja tutustuttava sen piirteisiin omien huomioittenne nojalla, niin muistellessanne näitä valmistavia opetuksia joita olen teille koettanut antaa, saatte mieleenne sangen huonon käsityksen opetuskyvystäni. Olen itse sangen tyytymätön siihen tapaan jolla olen asiata kehittänyt, se kun sen sijaan että olisi ollut filosoofisesti käsitetty opetussuunnitelma, on ollut vain umpimähkäisiä keskustelusarjoja, pikemmin teidän uteliaisuutenne aiheuttamia kuin minkään minusta lähteneen tarkoituksen."