"Minä olen sangen kiitollinen, rakas ystävä ja opettaja", vastasin, "että olette minut päästänyt filosoofisesta tavasta. Haluamatta kerskata että olisin näin pian täydellisesti päässyt ymmärtämään nykyaikaisen järjestelmänne, olen kuitenkin aivan varma että tunnen siitä paljon enemmän kuin muuten olisin oppinut siitä syystä että olette niin hyväntahtoisesti seuranneet uteliaisuuteni johdatusta ettekä sitonut minua minkään menettelytavan tavoille."
"Minä todella mielelläni uskoisin", sanoi tohtori, "että keskustelumme ovat olleet teille yhtä opettavaisia kuin ne ovat olleet mieluisia minulle, ja jos minä olen tehnyt erehdyksiä, tulee kuitenkin muistaa että mahdollisesti kukaan opettaja ei koskaan ole niin suurta tehtävää suorittanut kuin tämä minun tehtäväni on, eikä niin odottamatta haltuunsa saanut eikä liioin sellaista jonka oppilaan luonnollinen uteliaisuus on pakottanut suorittamaan kovin lyhyessä ajassa sen laajuuteen nähden."
"Mutta tehän puhuitte jostain tarkastelumatkasta tänä iltapuolena."
"Niin", sanoi tohtori. "Se on ehdotus jonka tarkoituksena, on koettaa korvata muutamia liiankin luultavia laiminlyöntejä tärkeitten asiain suhteen yrittämällä tutustaa teitä siihen miten me nyt elämme. Mitä sanotte jos ottaisimme ilmavaunun tänä iltana ja läksisimme linnun tietä katsastamaan kaupunkia ja ympäristöjä sekä näkemään mitä piirteitä nämä eri näkymöt ilmaisevat nykyajan sivistyksessä joita emme vielä ole koskettaneet."
Aatos tuntui minusta ihastuttavalta, ja me heti ryhdyimme sitä toteuttamaan.
Näissä summittaisissa ja katkonaisissa muistelmissa ensimmäisistä kokemuksistani nykyaikaisessa maailmassa on tietysti minun mahdotonta kosketella yhtäkään sadasta hämmästyttäviä asioita joita kokea sain. Mutta senkin rajoituksen huomioon ottaen saattanee lukijoistani tuntua oudolta ettei minulla ole ollut enempää sanomista sen ihmettelyn johdosta minkä mielessäni on vaikuttanut suurten minun aikanani tuntemattomain konekeksintöjen ja apukeinojen lukumäärä ja luonne, mikä auttaa sivistyksenne aineellista rakennusta ja koneistoanne käyttää. Esimerkiksi, vaikka tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen ilmaretkeni, en kuitenkaan luule ennen kertoneeni tästä kokemukseni laadusta joka viime vuosisadan edustajalle on täytynyt olla hämmästyttävää. Saatan vain selitykseksi sanoa tälle näennäiselle välinpitämättömyydelle tämän ajan koneihmeitä kohtaan, että vaikkapa ne olisivat olleet kymmenen kertaa ihmeellisempiä, olisivat ne kuitenkin vaikuttaneet minuun verraten vähemmän hämmästyttävästi kuin uuden yhteiskuntajärjestelmänne kuvaama moraalinen vallankumous.
Tämän, siitä olen varma, olisi kokenut jokainen minun aikani ihminen minun asemassani. Tieteellisten huomioiden ja konekeksintöjen eteenpäin kulku yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla oli ollut jo niin rivakka ja edistynyt niin nopeasti että me olimme valmistuneet odottamaan melkein mitä kehitystuloksia tahansa sillä taholla tulevaisuudessa. Teidän vedenalaisen laivakulkunne olimme jo varmaksi määritelleet ja osittain toteuttaneet. Sähkövoimain keksiminen oli saattanut melkein kaikki koneaatokset näyttämään mahdollisilta. Ilmapurjehdukseen nähden täydellisesti odotimme että sen onnellisesti ratkaisisivat lastemme lapset, elleivät jo lapsemme. Ellen todellakaan olisi nähnyt ihmisten purjehtivan ilmassa, olisin tuntenut suurta pettymystä.
Mutta vaikkakin me olimme valmiit odottamaan melkein vaikka mitä ihmisen henkiseltä kehitykseltä ja hänen herruutensa täydellisyyttä aineellisen maailman yli, olimme sangen epäilevällä kannalla hänen itsensä moraalisen parannuksen mahdollisuuksien suhteen suuremmassa määrässä. Moraalisena olentona me luulimme hänen kehittyneen tarpeeksi ja että hän tässä maailmassa ei milloinkaan saavuttaisi ylempää olemusta. Filosoofisena määritelmänä me tunnustimme yhtä täydellisesti kuin tekin että kultainen sääntö loisi sellaisen yhteiskuntaelämän perusteen, jossa jokainen olisi tavattoman paljon onnellisempi kuin kukaan oli meidän maailmassamme, ja että kaikkien todellinen etu edellyttäisi sellaisen yhteiskuntajärjestelmän perustamista; mutta me samalla päättelimme että ihmisen moraalinen perusteettomuus ja sokea itsekkäisyys estää ikipäiviksi häntä sellaista ihannetta toteuttamasta. Turhaan hänelle oli annettu jumalainen ymmärrys; se ei hänelle voinut antaa minkäänlaista elämän korkeampaa käyttöä, sillä moraalinen turmelus häntä aina oli oleva estämässä tekemästä sitä mitä hän tiesi ja piti häntä toivottomassa alamaisuudessa luonteensa alhaisimpain ja turmelevimpain vaikutelmani suhteen.
"Mahdotonta; se on vasten ihmisluonnetta!" kuului se huuto joka jokaisen profeetan tai opettajan tapasi, suurimmaksi osaksi huusi tukkoon tai vaijenti, joka koetti nostaa maailmaa tyytymättömäksi sekasorron hallitukseen ja herättää luottamusta Jumalan valtakunnan mahdollisuuteen maan päällä.
Onko siis mikään ihme että minunlaiseni ihminen, joka oli hengittänyt tätä moraalisen epätoivon ilmaa, verraten vähäisen huomiota kiinnittäen, sivuuttaa tämän ajan ihmeelliset aineelliset ennätykset ja tutkii alati kasvavalla kunnioituksella ja ihmetyksellä teidän oikean ja riemukkaan elämänne salaisuutta?