Muinaisia muistellessani huomaan nyt miten tämä peruskanta ihmisluonteesta oli suurinta epäuskoa Jumalaa ja ihmistä kohtaan mihin ihmissuku saattoi vajota, mutta, herra paratkoon, sitä epäuskoa ei kirkko tuominnut, vaan kyllä opetti että heidän oppinsa ihmisen toivottomasta turmeluksesta oli ehdottomasti varmaa ja vakaata.

Tämä ilmapurjehdus, josta mainitsin, tarjoaa räikeän kuvan siitä oudosta yhteydestä johon aikalaiseni sitoivat rajattoman uskonsa ja ihmisen aineellisen edistyksen, samalla kokonaan epäuskon vallassa ollen hänen moraalisiin mahdollisuuksiinsa nähden. Kuten olen sanonut, me täydellisesti odotimme ilmapurjehdus oli tulevaisuudessa saavutettavissa, mutta eniten keskusteltiin sen keksinnön laadusta siltä kannalta, miten käytännöllinen se oli oleva sodassa pudottelemaan dynamiittipommeja tiheästi asuttuihin kaupunkeihin. Koettakaa ymmärtää sitä, jos voitte. Tennysonkaan tulevaisuuskuvitelmassaan ei mitään muuta nähnyt. Muistanette miten hän kuuli

"Taivaan täyden räiskinätä, satoi kalman rakehet kansain ilmalaivastoista jotka luovi auteret."

MITEN KANSA HOITI HALLITUSTA.

"Ja nyt", sanoi tohtori keskeyttäessään vaunumme nousun noin tuhannen jalan korkeudella, "käykäämme käsiksi oppiaineisiimme. Mitä näette tuolla alhaalla joka jotakin kysymystä aiheuttaisi?"

"No, niin, alkaaksemme asian", sanoin Valtiotalon tornin kiintyessä silmääni, "mitä maailmassa olette pistänyt tuonne? Se näyttää koko maailmalle sellaiselta itsetoimivalta tuulimyllyltä jommoisia farmarit minun aikanani käyttivät veden pumppaamiseen Se varmaankin on jokin vanhanaikainen koriste yleistä rakennusta varten."

"Sitä ei ole tarkoitettu koristukseksi, vaan symbooliksi", vastasi tohtori. "Se edustaa oikean hallitusjärjestelmän nykyistä ihannetta. Mylly merkitsee hallituskoneistoa, tuuli joka sitä käyttää on yleisen tahdon kuvana, ja pyrstö, joka aina pitää myllyn viiriä tuulta vasten, kääntyipä tuuli miten nopeasti ja täydellisesti tahansa, osottaa sitä tapaa joka alituisesti pitää hallitusta vastuunalaisuudessa ja kansan jokaisen käskyn alle alistuvana, vaikkapa se vain kuiskauksena esiintyisi.

"Olen puhunut teille niin paljon tästä asiasta ettei minun tarvitse enää selittää minkään nimensä arvoisen kansallisen hallituksen mahdottomuutta joka ei ole perustettu kansalaisten taloudellisen yhdenvertaisuuden perusteelle kaikkine seurauksineen. Mitkään perustuslailliset säädökset taikka parlamenttaarisen koneiston taitavuus eivät ole voineet kansallisista hallituksista tehdä muuta kuin pilakuvan, niin kauan kuin kansalaisen yksityiset taloudelliset edut olivat erilaiset ja vastakkaiset yhteisetujen kanssa ja niin sanottu itsevaltias kansa söi leipänsä kapitalistien käsistä. Kun taas toiselta puolen oli yksityisten ja yhteisten etujen taloudellinen yhtenäisyys, jokaisen yksilön täydellinen riippumattomuus jokaisesta toisesta ja yleinen sivistys kaikkien saatavilla, silloin ei hallinnollisen koneiston mikään puutteellisuus voinut estää hallitusta olemasta hyvä. Mutta me olemme parantaneet koneistonkin niin paljon kuin meillä on perusteltua voimaa. Te äänestitte tavallisesti kerran vuodessa tai kahdessa vuodessa tai kuudessa vuodessa, miten kulloinkin, niistä jotka tulivat teitä hallitsemaan seuraaviin vaaleihin asti, ja nämä hallitsevat valitsemishetkestään asti virkakautensa loppuun olivat yhtä vapaat vastuunalaisuudesta kuin tsaarit. He olivat vapaammatkin, sillä tsaarilla ainakin oli korkeimpana perusteenaan jättää perintönsä jakamattomana pojalleen, kun taas näillä valituilla tyranneilla ei ollut muuta harrastusta kuin saada mahdollisimman paljon vallastaan sinä aikana kuin se heillä oli.

"Meidän mielestämme on kansanvaltaisen hallituksen suhteen selviö että valtaa edustettavaksi ei saa koskaan peruuttamattomasti antaa tunniksikaan, vaan sen tulee aina olla edustettavan vallan peruutettavissa. Yleiset virkamiehet nykyaikana valitaan joksikin ajaksi vain mukavuuden vuoksi, mutta se aika ei ole ehdoton. He ovat velvoitetut luopumaan vallastaan joka hetki päämiestensä äänestyksen mukaan; ei liioin ole mikään toimenpide muuta kuin tavanmukaista luonnetta, jonka joku eduskunta on tehnyt, vetoamatta kansaan. Kenenkään edustajan ääni missään tärkeässä asiassa ei voi olla lopullinen, ennenkuin hänen päämiehensä — eli valitsijansa kuten te sanoitte — ovat tilaisuudessa peruuttamaan se. Kansan valittu asiamies, joka rikkoisi valitsijain mielipiteitä vastaan, erotettaisiin ja hänen toimenpiteensä peruutettaisiin seuraavana päivänä. Te kaiketi haluatte sanoa että tämän järjestelmän vallitessa asiamiehen on sangen vaikea pysyä päämiestensä kanssa sopusoinnussa. Mutta nämä määräykset eivät ole ainoastaan vastuunalaisuudesta vapaata lainlaadintaa estämässä, vaan ne vaikuttavat myös sen että alkuperäiset toimenpiteitten esitykset tulevat kansalta useammin kuin heidän edustajiltaan.

"Telefoonijärjestelmämme kautta on monimutkaisinkin äänestysmuoto käynyt niin täydelliseksi että koko kansa on järjestetty toimimaan melkein kuin parlamentti, jos on tarpeellista. Eduskuntamme merkitys, jotka vastaavat teidän entisiä kongressejanne, lainlaatijakuntianne ja parlamenttejanne, on tämän järjestelmän aikana pienentynyt niin että ne toimivat vain niitä tehtäviä jotka te annoitte niin sanotuille kongressikomiteoille. Kansa hallitsee ei vain nimellisesti, vaan myös todellisesti. Meillä on todellinen kansanvalta.