"Me emme ota vaivaksemme hoitaa tätä suoranaista ja alituista asiaimme valvontaa siksi että epäilisimme tai pelkäisimme valittuja asiamiehiämme. Meidän peruuttamattoman, muuttumattoman taloudellisen yhdenvertaisuuden aikana ei ole mitään aihetta eikä tilaisuutta lahjomiselle. Ei ole mitään aihetta pahan tekoon, joka hetkeksikään voitaisiin asettaa yleisen kunnioituksen ansaitsemisen valtavaa aihetta vastaan, mikä todella on ainoa mahdollinen perusta jonka nojalla tätä nykyä virkaan suostutaan rupeamaan. Kaikki elinkysymyksemme ratkaistaan kiistelemättä yhteiskunnan kehyslaitoksen kautta. Me voisimme huoletta uskoa valitun kansalaisyhteyden huostaan yleisten asiain hoidon koko heidän elinajakseen. Syy miksi emme sitä tee on se että meitä huvittaa suoranaisesti hoitaa asiain hallitusta. Te voitte verrata meitä oman aikanne varakkaaseen mieheen, joka, vaikka hänellä oli palveluksessaan jos minkälaisia taitavia ajureita, halusi kuitenkin mieluummin itse käsitellä ohjaksia huvin vuoksi. Te äänestitte tavallisesti ehkä kerran vuodessa, kuluttaen siihen viisi minuuttia ja kiukutellen sen ajan takia mikä oli kulunut siihen yksityisasioistanne, joiden tarkoitusta te luullakseni sanoitte pääasiaksi. Meidän yksityisasiamme ovat yleisiä asioita eikä meillä muita tärkeitä olekaan. Meidän pääasiamme on yleinen hyvinvointi eikä meillä muuta olekaan. Me äänestämme ehkä satoja kertoja vuodessa kaikilla tavoilla kysymyksistä, yleisten kylpylaitosten lämpimyysasteesta, tai mallista minkä mukaan joku yleinen rakennus laitetaan aina suurimpiin maailman yhtenäisyyttä koskeviin kysymyksiin asti, ja pidämme sitä yhtä hupaisana kuin mitä opettavimpanakin.
"Ja nyt, Julian, katsokaahan taas alas ja etsikää ettekö löydä jotain muuta piirrettä näkymöstä joka aiheuttaisi kysymyksen."
PIKKU SODAT JA SUURI SOTA.
"Minä huomaan", sanoin, "että satamalinnoitukset yhä ovat paikoillaan. Säilytätte kai niitä samoinkuin erikoisia vuokrakasarmejakin historiallisena todistuksena esi-isäinne, minun aikalaisteni raakalaisuudesta."
"Teidän ei pidä loukkaantua", sanoi tohtori, "jos sanon että meidän todella täytyy pitää täydellinen varasto sellaisia näytteitä sen varalta että lapset suoraan kieltäytyisivät uskomasta niitä kertomuksia joita kirjat esittävät heidän iso-isäinsä lukemattomista muinaisjätteistä."
"Kansainvälisen rauhan takeita jotka maailman liitto on saanut aikaan", sanoin, "pitänee kansanne varmaan uuden järjestelmän mitä merkittävimpinä tuloksina, ja minua ihmetyttää että te kuitenkin olette sangen vähän siitä puhuneet."
"Tietysti", sanoi tohtori, "on se suuri asia itsessään, mutta niin verrattoman pienempi merkitykseltään kuin taloudellisen sodan poistaminen ihmisten väliltä että me pidämme sitä vain sivuasiana tämän viimemainitun rinnalla. Mikään ei ole ihmeteltävämpää teidän aikalaistenne henkisissä hommissa kuin se häläkkä jota he pitivät tilapäisten kansanvälisten sotien julmuuksista, kun he samalla nähtävästi unohtivat sen olemassaolon taistelun kauhut johon te kaikki alituisesti olitte kietoutuneet. Meidän kannaltamme katsoen olivat sotanne, vaikkakin tietysti sangen hupsuja, verraten inhimillisiä ja kokonaan mitättömiä näytteitä veljesmurhia vaativan taloudellisen taistelun rinnalla. Sotiin ottivat osaa vain miehet, voimakkaat valiomiehet, ainoastaan sangen pieni osa koko väestöstä, Ketään naisia eikä lapsia, ei vanhoja eikä raajarikkoja laskettu sotaan. Haavoitettuja huolellisesti hoidettiin joko ystäväin tai vihamiesten toimesta ja parannettiin jälleen terveiksi. Sodan säännöt kielsivät tarpeettoman julmuuden, ja joka aika oli kunniallinen antautuminen kunnollisen kohtelun ohella tarjolla voitetulle. Tappelut yleisesti tapahtuivat rajoilla, poissa kansan silmistä ja kuultavilta. Sodat olivat myös sangen harvinaisia, usein yhtäkään ei sukupolvea kohti. Vihdoin ne tunteet joihin vedottiin kansainvälisissä selkkauksissa, olivat tavallisesti rohkeuden ja itseuhrauksen luonnetta. Usein, melkeinpä aina sotien syyt olivat arvottomat näille itseuhrauksen tunteille, joita taistelu synnytti, mutta tunteet itse olivat mitä ylevintä laatua.
"Verratkaamme nyt tämänlaiseen sodankäyntiin taloudellisen olemassa olon taistelun olosuhteitten luonnetta. Se oli sotaa johon eivät osaa ottaneet vain pienet valitut taistelijaryhmät, vaan johon koko väestön joka maassa, lukuunottamatta mitätöntä rikasten joukkoa, oli pakko ottaa pesti ja palvella. Eivätkä ainoastaan naiset lapset, vanhukset ja raajarikot olleet pakoitetut siihen osaa ottamaan, mutta mitä heikommat olivat taistelijat, sen ankarammat olivat ne olosuhteet joihin heidän täytyi taipua. Se oli sotaa, jossa ei haavoitetuille apua ollut, ei leposijaa voitetuille. Se ei ollut kaukaista rajamaitten sotaa, vaan sotaa joka kaupungissa, joka kadulla ja joka talossa, ja sen haavoitetut, muserretut ja kuolevat uhrit olivat jaloissa kaikkialla ja sattuivat silmään joka taholla että aina sai uusia kurjuuden muotoja nähdä. Korva ei voinut säästyä kuulemasta lyötyjen valituksia eikä heidän turhia huutojaan säälin herättämiseksi. Eikä tämä sota sattunut vain kerran tai kahdesti vuosisadassa eikä kestänyt vain joitakuita viikko-, kuukausi- tai vuosikausia ja sitten rauhan edestä väistynyt, kuten sotilaitten taistelut, vaan se oli lakkaamatonta, alituista, ilman aselepoa, elinkautista Se oli vielä sotaa joka ei vedonnut mihinkään vievään, jaloon eikä kunnioitettavaan tunteeseen eikä niitä kehittänyt, vaan päinvastoin palkintoja jakeli ihmisluonteen alhaisimmista, petollisimmista ja julmimmista taipumuksista.
"Katsellessamme teidän aikaanne, on sen tapainen taistelu johon nuo vanhat linnoitukset tuolla alhaalla viittaavat, meistä melkein jaloa ja vain surullista olemassa olon taistelun inhoittavaan näytelmään verrattuna.
"Me voimme myös myötätuntoisuudella lukea eräitten teidän aikanne ammattisotilaitten lausuntoa että tilapäiset sodat, vedoten — vaikkapa miten väärin — yleviin ja itsensä uhraaviin tunteisiin, olivat ehdottomasti välttämättömiä estämässä yhteiskuntaanne, joka muuten oli niin saastainen ja itsekäs ihanteissaan, sortumasta ehdottomaan mädännäisyyteen."