"Arvelen kuitenkin ettette ole kuolemata poistaneet."
"Minä vakuutan teille", nauroi tohtori, "että jos sattumalta joku keksisi sen salaisuuden, niin kansa hänet nuijaisi ja polttaisi hänen resehtinsä. Luuletteko että me haluamme pysyä täällä ikuisesti?"
"MITEN TODELLAKIN VOIMME?"
Ryhdyin jälleen tutkimaan liikkuvaa panoraamaa allamme ja huomautin lopulta tohtorille että meidän täytyi olla sangen lähellä sen paikan yläpuolella jota ennen sanottiin Brightoniksi, kaupungin esikaupunki jossa karjatarhat kaupungin ruokatarpeiksi olivat pääasiallisesti olleet sijoitettuina.
"Vanhat karjasuojukset ovat näemmä menneet", sanoin. "Epäilemättä on teillä paljon paremmin se asia järjestetty. Sivu mennen, nyt kun jokainen tulee hyvin toimeen ja voi saada mitä paraita lihapaloja, arvelen että kysymys, miten suurelle kaupungille varataan tuoretta lihaa, on paljon vaikeampi kuin minun aikanani, jolloin köyhät saattoivat käyttää vain hiukan liharuokaa ja sitäkin kehnointa lajia."
Tohtori katseli vaunun syrjän yli hetkisen ennenkuin vastasi. "Luulen", hän sanoi, "ettette ole puhunut kenellekään ennen tästä asiasta."
"En luule puhuneeni. Se ei ennen ole mieleeni juolahtanut."
"Se on samantekevä", sanoi tohtori. "Näettehän, Julian, ajatuksen ja sopivaisuuskannan tapojen muuttuessa teidän aikanne jälkeen tuskin olisi saattanut muuta tapahtua kuin että muutamissa asioissa vaihdot tapahtuivat ehdottomasti päinvastaiseen mielenlaatuun entisiin tapoihin nähden. En oikein tiedä miten ajatukseni selittäisin, mutta olenpa iloinen että te ensin puhuitte tästä asiasta minulle."
Valo minulle välähti ja äkkiä selvitti minulle niiden lukuisten puolihämäräin huomioitten merkityksen joita olin ennen tehnyt.
"Oh!" huudahdin, "te tarkoitatte ettette enää syö eläinten lihaa."