"Onko mahdollista ettette ole sitä arvannut? Ettekö ole huomannut ettei teille ole sellaista ravintoa tarjottu?"
"Asia on niin", vastasin, "että keittäminen on niin erilaista kaikissa suhteissa kuin minun aikanani että olen herennyt tunnustelemasta kaikkia. Mutta empä varmastikaan ole menettänyt mitään maustani johon olin tottunut, vaikka olen saanut nauttia sangen paljon uusia ruokalajeja."
"Niin", sanoi tohtori, "sen yhden tai kahden alkuperäisiltä ihmisiltä perityn valmistustavan sijassa, joilla te tavallisesti valmistitte ruokanne ja sen ominaisuuksia kypsennitte, on meillä sangen useita ja erilaisia. Epäilen tokko oli teillä ainoatakaan makua jota me emme voisi tyydyttää, huomioon ottamattakaan sitä suurta uusien lukumäärää joka on teidän aikanne jälkeen keksitty."
"Mutta milloin eläinten ravintona käyttäminen lakkasi?"
"Pian suuren vallankumouksen jälkeen."
"Mikä aiheutti muutoksen? Oliko se todistus että lihan syönnin välttäminen edistää terveyttä?"
"Se vaikutin ei näytä pääasiallisesti muutosta aiheuttaneen. Epäilemättä eläinten syöntitavan hylkäämisellä, jonka kautta me perimme kaikki niiden tauditkin, on jotakin ollut tekemistä ihmissuvun suurten ruumiillisten parannustenkin kanssa, mutta ihmiset, eivät nähtävästi luopuneet eläimiä syömästä pääasiallisesti terveyden takia enemmän kuin ihmissyöjätkään muinaisina aikoina eivät sentakia lähimmäisiään syömästä luopuneet. Se tapahtui tietysti sangen kauan aikaa sitten, eikä ehkä ollut ollenkaan käytännössä ensimainittu muoto, jota ihmiset heti sen hyljättyään näyttävät ruvenneen kovin häpeämään. Tämän takia epäilemättä me löydämme vain laihoja tietoja aikakauden historioista sen muutoksen, asianhaaroista. Ei näytä kuitenkaan olevan epäilemistäkään ettei tavan hylkääminen pääasiallisesti ollut inhimillisyystunteen suuren heräämisen vaikutusta, sääliväisyystunteen ja kaiken kärsimystä synnyttävän katumuksen — sanalla sanoen, lempeän sydämmellisyyden seurausta — mikä todella oli vallankumouksen taustana suuri moraalinen voima. Kuten odotettavissa oli, tämä ilmiö ei koskenut vain ihmisten keskinäisiä suhteita, vaan myös heidän suhdettansa koko tunteiseen maailmaan. Veljeyden tunne, yhteenkuuluvaisuuden käsitys, ei rajoittunut vain miehiin ja naisiin, vaan myös eläimiin, maallisen elämämme yksinkertaisempiin tovereihimme ja sen kohtaloitten jakajiin. Ihmisten keskinäisiin velvollisuuksiin ja oikeuksiin suunnattu uusi ja eloisa valo saattoi näkyville ja tunnustettaville myöskin alempiosaisten olentojen oikeudet. Tunne kaikellaista eläinjulmuutta vastaan oli kauan kasvamassa ollut sivistysmaissa, ja ja muodosti sen erikoisen piirteen tapojen yleisessä lieventymisessä joka johti vallankumoukseen. Tämä tunne nyt muuttui innostukseksi. Uusi käsitys suhteestamme eläimiin vetosi sydämmeen ja valtasi ihmiskunnan mielikuvituksen. Sen sijaan että olisi uhrattu heikommat rodut meidän käytettäviksemme tai huviksemme, ollenkaan ajattelematta niiden hyvinvointia, ruvettiin näkemään että meidän pikemmin tulee suuren Luonnon perheen vanhempina veljinä niin paljon kuin mahdollista olla heikompien auttajia ja suojelijoita, niiden kohtalo kun on meidän käsissämme ja me heihin nähden olemme kuin jumalia. Ettekö näe, Julian, miten tämän uuden katsantokannan ylevämmyys saattoi pian johtaa ihmiset pitämään eläintovereittensa syöntiä väkivallan tekona, ainakin saman sukuisena kuin oli ihmissyöntikin ollut?"
"Se on tietysti sangen helposti ymmärrettävissä. Mutta, tohtori, te ette saa uskoa että minun aikalaiseni tässä asiassa olivat kokonaan tunteettomia. Paljon ennenkuin vallankumousta unelmoimiinkaan oli tuttavissani sangen monia henkilöitä jotka vakavasti inhosivat lihan syöntiä, ja ehkä suurin osa hienostuneita henkilöitä tunsivat omantunnon vaivoja eri aikoina sen tavan johdosta. Seikka oli se ettei todella näyttänyt olevan muuta tehtävää. Asian laita oli aivan sama kuin taloudellisen järjestelmämme. Inhimilliset henkilöt yleensä myönsivät että se oli sangen huonoa ja julmaa, mutta vain harvat saattoivat tarkemmin nähdä mitä maailma oli sijaan asettava. Teidän aikanne ihmiset näyttävät onnistuneen täydellisen keittämisjärjestelmän keksimisessä lihaa käyttämättä, ja minä myönnän että se on joka puolelta tyydyttävämpi kuin meidän oli, mutta te ette voi kuvitella, miten ehdottomasti mahdottomalta näytti minun aikanani aatos tulla toimeen eläimellistä ravintoa käyttämättä, kun ei vielä oltu mitään määrätympää esitetty sen tilalle, joka olisi tarjonnut suuhun jotakin ajateltavaa tyydytystä, jospa se nyt elämisen ylläpidon olisi antanutkin."
"Minä voin kuvitella sen vaikeuden jossain määrin. Se oli, kuten sanotte, samallainen kuin se joka niin kauan esti talousjärjestelmän muutosta. Ihmiset eivät voineet selvästi ymmärtää mitä oli tuleva tilalle. Kun suu on täynnä jotakin maukasta, on vaikeata kuvitella toista. Keinotekoisen kuvittelun puute kansan seassa on se este joka on ollut muinaisten pahojen poistamisen tiellä ja tehnyt välttämättömiksi vallankumouksen pakkolaineet työtä tekemään. Sellaiset tunneaallot kuin minä olen kuvaillut olivat tarpeelliset tässä asiassa poistamassa lihan syönnin ikivanhaa tapaa. Heti kun uusi kanta ihmismielissä poisti heidän lihahalunsa ja vaatimuksena oli että se oli korvattava jollain toisella vastaavalla ravintomuodolla, se näyttää heti tulleen keksityksi."
"Mistä lähteestä?"