"Sellainen, Julian, oli kaupunkien syntymisen ja kasvamisen laki ja se oli välttämättömänä seurauksena maaseudun ja maaseutuelämän surkastumisen, häviön ja kuoleman laki. Jos vain yksityiskapitalismin aikakausi Amerikassa olisi kestänyt tarpeeksi kauan, niin maaseudun olot olisivat alentuneet samallaisiksi kuin ne olivat Rooman keisarikunnan päivinä ja jokaisen keisarikunnan joka täysin sai kehittyä — nimittäin alueiksi joista kaikki jotka päästä voivat olivat lähteneet etsimään onneansa kaupungeista, jättäen jälelle vain orjia ja päällysmiehiä.
"Ollaksemme oikeuden mukaisia aikalaisianne kohtaan myöntäkäämme että he näyttivät ymmärtävän että kun kaupunki nieli maaseudun, ei se mitään hyvää ennustanut sivistykselle, ja he olisivat nähtävästi olleet mielissään, jos olisivat jonkun parannuskeinon siihen löytäneet, mutta eivät ollenkaan huomanneet että kun se oli välttämätön seuraus yksityiskapitalismista, voitiin se parantaakin vain sen hävittämisellä."
"Mutta miten", sanoin, "yksityiskapitalismin poistaminen ja kansallistutetun talousjärjestelmän perustaminen vaikutti kaupunkien kasvamisen lakkaamiseen?"
"Siten että markkinapaikkain tarve työn ja kauppatavaran vaihtoa varten poistettiin", vastasi tohtori. "Kaupunkeihin järjestetyt vaihtomukavuudet yksityiskapitalismin aikana tulivat kokonaan tarpeettomiksi ja sopimattomiksi tuotannon ja jaon kansallisen järjestämisen jälkeen. Maan tuotteita ei enää käsitelty eikä jaettu kaupunkien välityksellä, paitsi jos ne tuotettiin ja kulutettiin siellä. Kaikille paikkakunnille luovutettujen tavarain laatu sekä kaikilta vaadittu teollisuuspalveluksen määrä oli sama. Kun taloudellinen yhdenvertaisuus hävitti sekä rikkaat että köyhät, niin kaupungit eivät enää olleet paikkoja missä suurempaa ylellisyyttä voitiin nauttia tai näytellä kuin maaseudullakaan. Työnteon määräys ja työtilaisuuksien ylläpito kaikille samoilla ehdoilla riisti eri paikkakunnilta elinkeinoja auttavat etuoikeudet. Sanalla sanoen, ei ollut enää mitään aihetta minkä nojalla joku henkilö olisi voinut pitää kaupunkielämää maaseudun elämää parempana, ellei pitänyt yhteen kasaantumisesta vain sen kasaantumisen takia. Näiden olosuhteiden vallitessa ette pitäne outona että kaupunkien kasvaminen loppui ja niiden asukkaat alkoivat harveta heti kun vallankumouksen vaikutukset alkoivat käydä selviksi."
"Mutta teillä on kaupunkeja yhä vielä?" huudahdin.
"On kyllä — se on meillä on paikkakuntia, missä asukkaita suurkaupungeista ei ole hävinnyt, mutta niiden väestö on vain pieni osa siitä mitä sitä on ollut."
"Mutta Boston on varmasti paljon hienomman näköinen kaupunki kuin minun aikanani."
"Kaikki nykyajan kaupungit ovat paljon hienompia ja kauniimpia joka puolelta kuin niiden edeltäjät ja äärettömän paljon sopivampia ihmisten asua, mutta jotta ne sellaisiksi saatiin, oli välttämätöntä päästä niiden liikaväestöstä. Tätä nykyä on Bostonissa ehkä vain neljäs osa siitä ihmismäärästä joka asui samain rajojen sisällä teidän aikanne Bostonissa, ja yksinkertaisesti sentakia että oli neljä kertaa enemmän ihmisiä niiden rajain sisällä kuin voitiin majoittaa ja ylläpitää ympäristön mukaan silmällä pitäen nykyistä terveellisen ja mukavan elämän aatetta. New York, joka on ollut paljon pahemmin täyteen sullottu kuin Boston, on menettänyt vielä paljon enemmän entisestä väestöstään. Jos kävisitte Manhattan saarella, niin arvelen että ensimmäinen vaikutelmanne olisi että teidän aikanne Central Park on laajentunut Batterysta aina Harlemin jokeen asti, vaikka itse asiassa paikka on pikemmin tiheämpään rakennettu kuin nykyaikainen käsitys sietäisi, siellä kun asuu noin kaksisataa viisikymmentä tuhatta ihmistä puistojen ja lähteitten keskellä."
"Ja te sanotte että tämä ihmeellinen väestön väheneminen tapahtui heti vallankumouksen jälkeen?"
"Silloin se alkoi. Ainoa keino millä vanhain kaupunkien ääretön väestö voitiin saada mahtumaan niin pienelle tilalle oli pakata heidät kuin silakat vuokrakasarmeihin. Heti kun oli päästy siitä selville että jokaisen tulee saada todella hyvät ja yhtä hyvät asunnot, seurasi siitä että kaupunkien täytyi menettää suurimman osan väestöstään. Näille täytyi varata asuntoja maaseudulla. Tietysti niin ääretöntä työtä ei voitu loppuun saattaa heti, mutta siihen käytiin käsiksi kaikella mahdollisella kiireellä. Ihmisten kaupungeista vaelluksen lisäksi, sentakia ettei siellä ollut tilaa heidän kunnollisesti asua, tapahtui myös suuria poisvirtauksia toistenkin puolelta, joita nyt, kun kaupunkielämästä kaikki taloudelliset etuisuudet olivat loppuneet, viehätti maaseudun luonnollinen suloisuus; helposti siis huomaatte että ensimmäisen vallankumouksen jälkeisen vuosikymmenen suurena tehtävänä oli varustaa koteja kaikkialla niitä varten jotka halusivat kaupungeista lähteä. Maaseudulle vetävää liikettä jatkui, kunnes kaupungit olivat tyhjentyneet liikaväestöstään ja mahdollista oli tehdä perinpohjaisia muutoksia niiden järjestelyn suhteen. Suuri osa vanhoja rakennuksia ja kaikki rumat, korkeat ja epätaiteelliset revittiin alas ja tilalle laitettiin matalata, leveätä ja tilavaa laatua olevia rakennuksia, joka olivat sovellutetut uusien elintapojen mukaisiksi. Puistoja, puutarhoja ja tilavia kenttiä lisättiin kaikkialle ja kulkujärjestelmä muodostettiin siten että siitä meteli ja pölyäminen lakkasi ja lopuksi sanalla sanoen teidän aikanne kaupunki muutettiin nykyajan kaupungiksi. Kun se siten oli saatu yhtä hauskaksi elinpaikaksi kuin oli maaseutukin, lakkasi kansan vaellus kaupungeista ja tasapaino saatiin perustetuksi."