Jatkaen kulkua länteen päin sisämaata kohti olimme nyt asteettain jättäneet taaksemme tiheämmin asutut kaupungin osat, jos mitään näiden nykyaikaisten kaupunkien osaa, missä jokaisella talolla on oma piirinsä, voi sanoa tiheään asutuksi. Puistot, nurmikot ja isot puut olivat tulleet lukuisiksi, ja kyliä ilmestyi näkyviin tavan takaa. Me olimme maaseudulla.
"Tohtori", sanoin, "muistanette että on käynyt niin että mitä olen nähnyt kahdennenkymmenennen vuosisadan elämästä, se on ollut pääasiallisesti sen kaupunkielämää. Jos maaseudun elämä on vaihtunut minun aikani jälkeen yhtä paljon kuin kaupungin elämä, on sangen hauskaa tutustua siihen jälleen. Kertokaahan jotain siitä minulle."
"Muutamissa suhteissa luullakseni", vastasi tohtori, "vaikutus tuotannon ja jaon kansallistuttamisesta taloudellisen yhdenvertaisuuden perusteelle on saanut aikaan suuremman muutoksen kuin kaupungin ja maaseudun suhteissa, ja merkillistä on ettemme ole tästä sattunut puhumaan ennenkuin nyt."
"Ollessani viimeksi elävien ihmisten maailmassa", sanoin, "kaupunki oli maaseudun tekemäisillään melkein autioksi. Onko sitä menoa jatkunut, vai onko se mahdollisesti kääntynyt toisin käsin?"
"Ehdottomasti viimemainitun", vastasi tohtori, "on täytynyt tapahtua, kuten heti näette, ajatellessanne että entisyyden suurkaupunkien tavaton kasvaminen on kokonaan yksityiskapitalismijärjestelmän taloudellinen seuraus, se kun välttämättä riippui yksilöllisestä alkuunpanosta ja kilpailujärjestelmästä."
"Se on minulle kokonaan vieras käsitys", sanoin.
"Luullakseni huomaatte sen sangen selväksi ajatellessanne", vastasi tohtori. "Yksityiskapitalismin aikana, näettehän, ei ollut mitään yleistä eikä hallitusjärjestelmää tuotantotoiminnan muodostamiseksi eikä sen tulosten jakamiseksi. Ei ollut mitään yleistä ja erehtymätöntä koneistoa joka olisi tuottajat ja kuluttajat yhteen tuonut. Jokaisen tuli itse etsiä oma toimialansa ja ylläpitonsa omalla vastuullaan, ja onnistuminen riippui siitä, miten hän löysi tilaisuuden vaihtaa työnsä tai omaisuutensa toisten omaisuuksiin tai työhön. Tätä tarkoitusta varten tietysti oli paras paikka se jossa oli paljon ihmisiä jotka samoin halusivat ostaa tai myydä työnsä tai tavaransa. Kun siis joko sattumalta tai varta vasten joukko ihmisiä oli kokoontunut yhteen, liittyi heihin toisia, sillä jokainen sellainen joukko muodosti markkinapaikan, missä yksinkertaisesti henkilöitten lukumäärän takia, jotkut halusivat ostaa ja myydä, oli löydettävissä parempia vaihtotilaisuuksia kuin harvemmassa ihmisjoukossa, ja mitä suurempi oli ihmisten lukumäärä, sitä paremmat ja suuremmat vaihtotilaisuudet. Kun kaupunki siten oli alkanut, niin sitä suuremmaksi se tuli, sitä varmemmat sillä oli kasvamismahdollisuudet saman perusteen mukaan mikä sen ensi nousun oli aiheuttanut. Työläinen meni sinne löytääkseen suurimman ja varmimman kauppapaikan lihaksilleen ja kapitalisti — joka ollen tuotannon johtaja halusi suurimpia ja varmempia työmarkkinoita — meni sinne myös. Kapitalistinen liikemies läksi sinne löytääkseen tavarainsa suurimman kuluttajajoukon pienimmällä alalla.
"Vaikka ensiksi kaupungit syntyivät ja kasvoivat pääasiallisesti vaihtomukavuuksien takia niiden omien asukkaitten kesken, niin lopulta vaihtomukavuuksien paremman järjestyksen tulos muodosti niistä vaihtokeskuksia ympäröivän maaseudun tuotteille. Tällä tavoin niillä jotka asuivat kaupungeissa, ei ainoastaan ollut erinomaisia rikastumistilaisuuksia täyttämällä tiheästi asuvan väestön tarpeita, mutta he myös kykenivät myös ottamaan veroa ympäri maaseutua asuvain ihmisten tuotteista pakottamalla ne tuotteet kulkemaan heidän kättensä kautta kuluttajille, vaikkakin kuluttajat tuottajain tavoin asuivat maaseudulla ja mahdollisesti olivat läheisiä naapureitakin.
"Tavallisissa oloissa", jatkoi tohtori, "tämä aineellisen omaisuuden keskittyminen kaupunkeihin saattoi sinne keskittymään myös kaikki elämän ylhäisemmät, hienoimmat, huvittavimmat ja ylellisemmät virat. Ainoastaan käsillään työtä tekevät ihmiset eivät kasaantuneet kaupunkeihin, markkinapaikkoihin missä he paraiten saattoivat vaihtaa työnsä kapitalistien rahoihin, vaan ammatti- ja oppinut luokka muutti niihin samassa tarkoituksessa. Lakimiehet, opettajat, tohtorit, puhujat ja erikoistaitoiset ihmiset kaikilta aloilta läksivät sinne, paraimpiin paikkoihin mistä voivat löytää rikkaimmat ja lukuisammat kykyjensä paikkaajat ja elämän uransa löytää.
"Ja samalla tavalla kaikki joilla oli huvitusta myytävänä — taiteilijat, näyttelijät, laulajat, niin ja ilotytötkin — kasaantuivat kaupunkeihin samoista syistä. Ja ne jotka huvitusta halusivat ja joilla oli varaa sitä ostaa, ne jotka halusivat nauttia elämästä, joko sitten sen irstaissa tai hienostuneissa nautinnoissa, seurasivat huvituksen antajia. Ja vihdoin varkaat ja rosvot sekä ne jotka olivat eteviä toisten kustannuksella elämisen jumalattomissa taidoissa, seurasivat virtausta kaupunkeihin, koska ne heillekin tarjosivat paraimman alan kykyjensä käyttämiseen. Ja siten tuli kaupungeista suuria pyörrepesiä jotka vetivät itseensä kaiken mikä oli rikkainta ja parasta ja myös kaiken mikä oli törkeintä koko maassa.