"Teidän ei tarvitse olla ollenkaan peloissanne", hän sanoi; "Julian on kokonaan parantanut minut tänä aamuna kaikesta halusta, jos minulla sellaista lie ollut, tunkeutua syvemmälle esi-isiemme olosuhteisiin. Olen aina ollut kovin suruissani sen aikaisen kansaraukan takia, kun se sai kärsiä köyhyyden ja rikkaitten sorron aiheuttamaa kurjuutta. Tästä lähin kuitenkin pesen käteni heidän suhteensa ja säästän myötätuntoisuuteni sitä paremmin ansaitseville asioille."
"Mitä ihmettä!" huudahti tohtori. "Mikä on niin äkkiä ehdyttänyt säälisi lähteet? Mitä on Julian sinulle sanonut?"
"Ei mitään todellakaan luullakseni, mitä en ennen olisi lukenut ja pitänyt tietää, mutta se kertomus tuntui minusta aina niin järjettömältä ja mahdottomalta uskoa etten koskaan ole täydellisesti uskonut sitä ennenkuin nyt. Arvelin että täytyi olla olemassa joitain selittäviä seikkoja joita ei oltu merkitty historioihin."
"Mutta mitä hän on kertonut sinulle?"
"Näyttää siltä", sanoi Edith, "että tämän kansan, tämän köyhäin joukon hallussa oli koko ajan hallituksen vallinta ja että he olisivat kyenneet päättävinä ja yhtyneinä milloin tahansa tekemään lopun kaikista niistä eriarvoisuuksista ja sortamisista joiden takia he valittivat, ja saattamaan kaikki yhdenvertaisiksi kuten me olemme tehneet. He eivät ainoastaan olleet tätä tekemättä, vaan selittivät syyksi jonka takia orjuutta kärsivät sen että heidän vapautensa joutuisivat vaaraan ellei heillä olisi vastuunalaisuudesta vapaita herroja hoitamassa heidän etujaan ja että jos he itse huolta pitäisivät omista asioistaan, niin heidän kahleettomuutensa olisi vaarassa. Minä tunnen että olen pettynyt kaikissa niissä kyynelissäni, joita olen vuodattanut sellaisen kansan kärsimyksien tähden; ne jotka suopeina sietävät vääryyksiä, vaikka heillä on valta lopettaa ne, eivät ansaitse sääliä vaan ylenkatsetta. Olen ollut hiukan pahoillani että Julianin piti olla sortoluokan jäsen, yksi rikkaista. Nyt kun oikein ymmärrän asiat olen siitä iloinen. Pelkään että jos hän olisi ollut köyhäin joukosta joku todellisten herrain suuresta laumasta, jotka korkein valta käsissään suostuivat olemaan takuumiehinä, olisin halveksinut häntä."
Siten muodollisesti julkilausuttuaan ajatuksensa aikalaisistani että heidän ei tarvinnut enää odottaa mitään myötätuntoisuutta häneltä, läksi Edith sisälle jättäen minuun sen eloisan vaikutuksen että jos kahdennenkymmenennen vuosisadan miehet osottautuisivat kykenemättömiksi suojelemaan vapauksiaan, niin naisiin voitaisiin luottaa siinä suhteessa.
"Todellakin, tohtori", sanoin, "teidän täytyy olla suuressa kiitollisuuden velassa tyttärellenne. Hän on säästänyt teiltä aikaa ja ponnistuksia."
"Mitenkä niin?"
"Siten että on päästänyt teidät vaivasta selitellä minulle miten ja miksi johduitte perustamaan kansallistutetun teollisuusjärjestelmänne ja taloudellisen yhdenvertaisuutenne. Jos olette joskus nähnyt aavikko- tai merikangastusta, muistanette että vaikka taivaalla oleva kuva on itsessään selvä ja selkeä, niin sen epätodellisuus käy ilmi yksityisseikkojen puutteesta, jonkinlaisesta harsosta joka sen kutoo yhteen etualan kanssa millä itse seisotte. Tiedättekö että tällä uudella yhteiskuntajärjestelmällä jonka todistajaksi olen niin oudolla tavalla joutunut on tähän asti ollut jonkinlaista tällaisen kangastuksen vaikutusta? Itsessään se on täsmällinen, säännöllinen ja sangen järkevä järjestelmä, mutta minä en ole voinut nähdä mitään teitä joita myöten se olisi voinut luonnollisesti kasvaa yhdeksännentoista vuosisadan kokonaan erilaisista olosuhteista. Saatoin vain ajatella että tämän maailman muutoksen on täytynyt olla uusien aatteiden ja voimain tulos jotka ovat voimaan päässeet minun aikani jälkeen. Minulla oli kokoelma kysymyksiä kaikki valmiina teille esitettäväksi tästä seikasta, mutta nyt voimme käyttää sen ajan puhumalla muista asioista, sillä Edith on osottanut minulle kymmenen minuutin ajalla että ainoa ihmeellinen asia teidän teollisuussysteeminne järjestämisessä yleiseksi liikkeeksi ei ole se että se on tapahtunut, vaan että kesti niinkin kauan ennenkuin se tapahtui, että järkeviä olentoja käsittävä kansa suostui pysymään vastuunalaisuudesta vapaitten herrojen taloudellisessa orjuudessa yli vuosisadan sen jälkeen kun oli saanut käsiinsä ehdottoman vallan muuttaa mielensä mukaan kaikki yhteiskunnalliset laitokset jotka olivat heille epämukavia."
"Todellakin", sanoi tohtori, "Edith on osottautunut erittäin taitavaksi opettajaksi, vaikkakin pakolliseksi. Hänen on onnistunut yhdellä vedolla selittää teille nykyinen mielipide teidän aikakaudestanne. Meidän mielestämme Amerikan itsenäisyyden julistuksen kuolematon esipuhe vuodelta 1776 sisälsi johdonmukaisesti yleisen taloudellisen yhdenvertaisuuden opin koko esityksen, jonka yhdenvertaisuuden kansa kokonaisuutena takaa jäsenilleen yksilöinä. Muistanette miten sanat kuuluivat: