"Me pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä; että kaikki ihmiset ovat luodut yhdenvertaisiksi ja heillä on erinäisiä peruuttamattomia oikeuksia; että näiden joukossa on elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittaminen; että näitä oikeuksia ylläpitämään ovat hallitukset perustetut ihmisten kesken ja niiden oikea valta johtuu hallittavien suostumuksesta: että milloin vain joku hallituksen muoto yrittää tuhota näitä oikeuksia on kansalla oikeus muuttaa tai poistaa se ja perustaa uusi hallitus ja laskea sen perustus sellaisille periaatteille ja järjestää sen valta sellaiseen muotoon jotka paraiten näyttävät takaavan heidän turvallisuutensa ja onnensa."
"Onko mahdollista, Julian, ajatella mitään hallitusmuotoa ala-arvoisempaa kuin meidän joka mahdollisesti voisi toteuttaa tämän suuren ihanteen, minkälaisen todellisen kansan hallituksen tulisi olla? Meidän valtiomme kulmakivenä on taloudellinen yhdenvertaisuus ja eiköpä se ole selvä, välttämätön ja ainoa riittävä takuu näille kolmelle perusoikeudelle — elämä, vapaus ja onnellisuus? Mitä on elämä ilman aineellista perustettaan, ja mitäpä on samallainen elinoikeus muuta kuin oikeus samallaiseen elämän aineelliseen perusteeseen? Mitä on vapaus? Miten voivat ihmiset olla vapaita joiden täytyy anella työ ja elinoikeutta kanssaihmisiltään ja etsiä leipäänsä toisten käsistä? Mitenkä muuten saattaa mikään hallitus taata vapautta ihmisille kuin varaamalla heille riippumattomuuden ohella työ- ja elinmahdollisuudet; ja miten se voidaan toteuttaa, ellei hallitus johda sitä talousjärjestelmää josta työtilaisuus ja toimeentulo riippuvat? Lopuksi, mitä käsittää yhtäläinen oikeus kaikille onnellisuutta tavoiteltaessa? Mikä onnellisuuden muoto, mikäli se ollenkaan riippuu aineellisista seikoista, ei olisi kutoutunut yhteen taloudellisten olosuhteitten kanssa; ja miten voidaan taata kaikille yhtäläinen tilaisuus onnellisuutta tavoiteltaessa muuten kuin takaamalla taloudellinen yhdenvertaisuus?"
"Niin", sanoin, "siihen ne todellakin kaikki sisältyvät, mutta miksi me emme sitä ennemmin nähneet?"
"Istukaamme mukavuuden vuoksi tälle penkille", sanoi tohtori, "ja minä kerron teille mikä oli nykyaikainen vastin tälle sangen tärkeälle kysymykselle jonka nostitte. Ensi silmäyksellä näyttää varmaan käsittämättömältä miksi maailma yleensä ja eritoten Amerikan kansa vitkasteli tunnustaa että kansanvaltaisuus johdonmukaisesti tarkoitti kansan hallituksen perustamista, jonka rikkaitten johtovallan sijasta tuli järjestää rikkauden tuotanto ja jako, ei ainoastaan sentakia että se oli niin täydellinen seuraus kansan hallituksen aatteesta, vaan myös siksi, että sen toteuttamisesta kansan syvillä riveillä oli niin suoranaista etua. Edithin päätelmä että kansa joka ei pystynyt niin yksinkertaista järkikysymystä selvittämään kuin tämä oli, ei ansainnut paljon myötätuntoisuutta kärsimystensä tähden jotka se niin helposti olisi voinut korjata, on sangen luonnollinen ensimmäinen vaikutelma.
"Tarkemmin ajatellessa kuitenkin luulen joutuvamme siihen lopputulokseen että aika, jonka maailma yleensä ja amerikalaiset erikoisesti tarvitsivat keksiäkseen kansanvaltaisuuden täyden merkityksen niin taloudellisena kuin valtiollisenakin uskontunnustuksena, ei ollut pitempi kuin odottaakin sopi asiaan kuuluvain ratkaisupäätösten tavattomaan laajuuteen nähden. Kansanvaltaisuuden aatteen mukaan kaikki inhimilliset olennot ovat yhdenlaisia oikeuksiin ja arvoon nähden ja inhimillisen hallituksen ainoa oikea aihe ja päämäärä on sen vuoksi yhteisen hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen samallaisilla ehdoilla. Tämä aate oli suurin yhteiskunnallinen käsite minkä ihmismieli siihen asti koskaan oli muodostanut. Siihen sisältyi sen ensiksi synnyttyä lupaus ja valta uudistaa täydellisesti silloin olemassa olevat yhteiskuntalaitokset joiden joka ainoan perusteena ja muotona oli tähän asti ollut persoonallisen ja luokkaetuoikeuden periaate sekä harvain monien nimessä pitämä valtuus, vallinta ja itsekäs käyttö. Mutta yksinkertaisesti ristiriidassa rajoitetun ihmisymmärryksen kanssa oli niin laajaperäisen aatteen seurausten toteuttaminen heti. Aatteen täytyi ehdottomasti saada aikaa kasvaakseen. Taloudellisen kansanvaltaisuuden ja yhdenvertaisuuden koko nykyinen järjestys oli todellakin johdonmukaisesti kutoutunut yhteen kansanvaltaisuusaatteen ensimmäisen täydellisen ilmenemisen kanssa, mutta vain siten kuin täyskasvuinen puu on kutoutunut siemeneen: niin toisessa kuin toisessakin tapauksessa aika oli oleellinen tekijä tuloksen kehityksessä.
"Me jaamme kansanvaltaisuusaatteen kehityshistorian kahteen toisillensa selvästi vastakkaiseen jaksoon. Ensimmäistä näistä sanomme negatiivisen kansanvaltaisuuden jaksoksi. Sitä ymmärtääksemme meidän täytyy ajatella kansanvaltaisuusaatteen alkuperää. Aatteet syntyvät aikaisemmista aatteista ja ovat kauan kehityksen alaisina, ja luonteen ja rajat painaa niihin ne asianhaarat joiden alaisina ne olemassaolonsa saavuttavat. Kansan hallituksen aate, niin Amerikan kuin yleensä aikaisemmissa tasavallan kokeissa, oli vastalause kuningashallitusta ja sen väärinkäytöstä vastaan. Mikään ei ole varmempaa kuin että kuolemattoman julistuksen allekirjoittajilla ei ollut mitään käsitystä siitä että kansanvaltaisuus välttämättä merkitsee jotakin enemmänkin kuin aatosta tulla toimeen ilman kuninkaita. He käsittivät sen vain hallitusmuodon muutokseksi eivätkä ollenkaan hallituksen periaatteiksi ja tarkoituksiksi.
"He eivät kuitenkaan kokonaan olleet vapaita epäluulosta ettei joskus itsevaltias kansa huomaisi tätä aatetta hyväksi ja käyttäisi itsevaltiuttaan oman olonsa parantamiseksi. Toden teolla he näyttävät sitä mahdollisuutta hiukan vakavasti ajatelleenkin, mutta niin vähän he vielä kykenivät arvostelemaan kansanvaltaisuusaatteen johdonmukaisuutta ja voimaa että he uskoivat nerokkaitten pykälien avulla paperilla olevissa perustuslaeissa mahdolliseksi estää kansaa käyttämästä valtaansa itsensä auttamiseksi, vaikka se sitä haluaisikin.
"Tämä ensimmäinen kansanvaltaisuuden kehitysjakso, jonka aikana se käsitettiin yksinomaan kuninkuuden sijaiseksi, käsittää kaikki niin sanotut tasavaltakokeet aina kahdennenkymmenennen vuosisadan alkuun asti, joista tietysti Amerikan tasavalta oli vaikuttavin. Tänä aikakautena kansanvaltaisuusaate pysyi pelkkänä vastalauseena edellistä hallitusmuotoa vastaan ja oli kokonaan vailla omia uusia positiivisia tahi sen elinperusteita koskevia periaatteita. Vaikka kansa oli karkoittanut kuninkaan yhteiskuntavaunuja ajamasta ja ottanut ohjakset omiin käsiinsä, ei se vielä ajatellutkaan muuta kuin ajopelien pitämistä vanhoissa raiteissa ja luonnollisesti matkustajat tuskin vaihdosta huomasivatkaan.
"Kansanvaltaisuusaatteen toinen kehitysjoukko alkoi silloin kuin kansa heräsi huomaamaan että kuninkaitten erottaminen, sen sijaan että olisi ollut kansanvaltaisuuden päätarkoitus ja tehtävä, olikin vain aikeena sen todelliselle ohjelmalle, joka oli koko yhteiskuntakoneiston käyttäminen koko kansan hyvinvoinnin määräämättömäksi edistämiseksi.
"Huomattava asianhaara on se että kansa alkoi ajatella vetoamista valtiolliseen valtaansa aineellisten olojensa parantamiseksi aikaisemmin Europassa kuin Amerikassa, vaikka kansanvaltaisuuden muodot olivat saaneet paljon vähemmän hyväksymistä siellä. Tämä oli tietysti seurauksena vuosisatoja kestäneestä syvien rivien taloudellisesta kurjuudesta vanhassa maailmassa joka kannusti heitä ensiksi ajattelemaan vaikutusta mikä uudella aatteella saattaisi olla toimeentulon kysymykseen. Toiselta puolen Amerikan syvien rivien yleinen hyvinvointi ja verraten helppo toimeentulon hankkiminen aina yhdeksännentoista vuosisadan viimeisen neljänneksen alkuun asti oli vaikuttamassa siihen seikkaan että vasta silloin Amerikan kansa alkoi vakavasti harkita taloussuhteittensa parantamista yhteistoiminnan kautta.