"Katsottakoon nyt tätä vastaväitöstä lähemmin. Väitös lähtee osottamaan, että kun köyhyys ja kurjuus poistuisi, niin ihmissuvun nopealle lisääntymiselle ei löydettäisi mitään esteitä ja rajoja. Siis toisin sanoen, tämä väite olettaa, että hyvin vointi ja onnellisuus edellyttää lasten syntymisen lisääntymistä."
"Niinpä luulisi", vastasin minä.
"Mutta niin ei kuitenkaan todellisuudessa tarvitse olla. Katsoo esimerkiksi kapitalistisen aikakauden rikkaita ja sivistyneitä. Heillä oli yllin kyllin rikkauksia ja ei yhtään puutteista johtuvia huolia. Ne eivät saattaneet siis vaikuttaa heidän lisääntymisprosenttiinsa. Ja kuitenkin lähemmin katsottuna havaitsemme, että heidän keskuudessaan perheet ovat sangen pieniä. Tuskin syntymäprosentti vastaa kuolevaisuutta. Vieläpä väitetään, että rikasten ja varakasten luokkien perheet hävisivät sentähden, että heidän keskuudessaan lasten syntymisprosentti oli harvinaisen alhainen. Mikä sen aiheutti? He olivat rikkaita, sivistyneitä ja saivat elää miten tahtoivat. Ja kuitenkin heidän piireissään syntyvien lukumäärä oli arveluttavan pieni. Siis, vielä kerran, mikä sen aiheutti"?
"Luultavasti se seikka", vastasin minä, "että sivistys ja valistus oli kehittänyt heidän siveyskäsitteensä niissä asioissa korkeammaksi, joten eläimellisyys, joka siihen asti oli siksikin valtavana esiintynyt, kadotti heidän piireissään jalansijansa. Samalla myös, kun perheet yleisesti valistuivat, kieltäytyivät naiset olemasta miesten sukupuoliorjia ja rupesivat saamaan sananvaltaa sukupuolielämän kaikissa asioissa."
"Aivan niin. Sinun vastauksesi on kylliksi kumoamaan Malthusilaisten vastaväitteen korkeamman ja paremman elämänjärjestelmän perusteita vastaan sen nojalla, että ihmiskunnan lisääntyminen siten liijalliseksi kävisi. Malthus, kuten tietänet, uskoi, että ihmisillä on suurempi taipumus lisääntyä mitä tuotanto olisi sallinut, joten siitä oli seurauksena yhä lisääntyvä elintarpeiden puute. Moinen katsomus rikkaiden keskuudessa oli hyvinkin laajalle levinnyt — rikkaiden, jotka kuitenkin varsinaisesti olivat maailman kurjuuteen syyllisiä. He tietysti olivat varsin tyytyväisiä sellaisesta opetuksesta, joka kaiken syyn heidän niskoiltaan siirsi luonnon syntiluetteloon. Sitäpaitsi oli Malthusen oppi rikkaille edullinen toisessakin suhteessa. Se nimittäin vastusti kaikkia uudistuspyrkimyksiä sentähden muka, että ihmisten ehompi onnellisuus tekisi asiat toista tietä yhä entistään huonommiksi.
"Mutta jätettäköön nyt Malthus sikseen. Vaikka alhainen syntymisprosentti sivistyneiden joukossa — joiden olot olivat kerrassaan vastakkaisia kurjuudelle ja vastasivat yleisiä kansan oloja taloudellisen yhdenvertaisuuden vallitessa — olisi kylliksi pätevä, kumoamaan väitöksen onnellisuuden vaikutuksesta ihmissuvun lisääntymiseen, niin on meillä vielä eräs toinen paljon tärkeämpi todiste jälellä. Äsken sinä sanoit yhdeksi syyksi varakkaiden piireissä syntymisprosentin alhaisuuteen sen, että naisten sanoille niissä asioissa asetettiin enemmän painoa kuin alemmissa luokissa. Taloudellisen yhdenvertaisuuden varmana seurauksena on ja on aina oleva, että kaikkien naisten mielipide ja sana kysymyksen alaisissa asioissa painaa enemmän kuin miesten. Niin ollen siis naiset lakkaavat taloudellisen yhdenvertaisuuden vallitessa olemasta sukupuoliorjia ja yksinomaan lapsensiitoskoneita. Lapsen synnytysvaisto naisille tulee luonnolliseksi. Luonnollisuus vuorostaan on takeena siitä, että syntymisprosentti on luonnollisille oloille ja elämän edellytyksille sovelias, joten pelkoa suuresta tai pienestä syntymisprosentista ei tarvitse olla."